uranuurtajapuuveistäjän pari

(keväällä 2009)

huittisten kaupungintaloon ihmiset toivottaa tervetulleeksi kuvanveistäjä, professori emerita anneli sipiläisen isokokoinen (180 x 187) puuveistos parit vuodelta 1986.

taideteollisen korkeakoulun kuvanveistolinjan johtajana pitkään työskennellyt sipiläinen (synt. 1940) on hyvin monipuolinen, monia materiaaleja käyttävä, taiteilija. puun veistäjänä hän on kuvanveistäjänaisena suomessa uranuurtaja. Hän teki ensimmäisiä puuveistoksia 1970-luvulla.

otso kantokorpi toteaa puu veistäjän käsissä -teoksessa (espoon emma taidemuseon julkaisu v 2008) juuri sipiläisen tuoneen naisen näkökulman suomalaiseen puuveistoon.

”sipiläisen suhde puuhun on näennäisen käytännöllinen… kun tarkastelee hänen tuotantoaan huomaa myös sen miten puuta on saatavissa varsin eri tavoilla. sipiläinen osaa antaa uuden elämän vaikkapa saunan hirsille tai luonnosta löytyneille karahkoille. luonnonhistoriallinen aika patinoi hänen veistostensa materiaalia eritavoin. luonto, kulttuuri ja oma kokemusmaailma nivoutuvat kokonaisuudeksi, jonka yleistunnelma on aina puhutteleva, vaikka niiden taiteilijan omaan elämään liittyvä henkilöhistoria ei välttämättä katsojalle helposti avautuisikaan. pääosassa on kuitenkin ihminen”, analysoi kantokorpi.

sipiläinen sanoo itse emman puuveistotaiteen kirjassa: ”olen teoksissani ajatellut elämän vastakohtaisuutta, sen näennäistä vahvuutta – arkipäivän turvallisuutta – ja toisaalta odottamatonsta haurautta. kuitenkin perusasiat säilyvät, vaikka pinta rasahtaisi rikki”.

maski on maski on maski

(kesällä 2008)

kesän 2008 afrikkavaikutteisesta katugalleriasta katukuvaan jäi kaksi naamiota.

vahvasti afrikkalainen on karin widingin piilokilpi. kilpeä muistuttavan teoksen toinen olemus on klassisten afrikkalaisten maskien, naamioiden, maailmasta. tähän aikaan teoksen kiinnittää vahvasti kierrätysmateriaalien taitava käyttö, se on sukua nykyafrikkalaisten huikealle käsityötaidolle. hävettää tämän meidän pallomme tuhoaminen, perustelee suomalainen taiteilija materiaalivalintaansa.

afrikkalainen maski on puinen kasvonaamio, useimmiten noin ihmiskasvojen kokoa. widingin ja aaltosen naamiot ovat jopa parimetrisiä ja metallia. aaltosen hyvin värikäs avignon-teos muistuttaa vanhan afrikkalaisen taiteen arvokkaasta annista eurooppalaiselle nykytaiteelle, siihen viittoo teoksen nimikin. hänen oman taidetekemisensä innostus on lähtenyt nimenomaan niistä yhdistelmistä vuosikymmenet sitten.

hiljaiset arkut puhuvat voimakkaimmin
(lokakuussa 2001)
 

huittisten jo runsaaksi muodostuneeseen julkisen nykytaiteen kokoelmaan on syksyn myötä hiljaisesti tullut uusi teos, kuvanveistäjä inga sipiläisen viisiosainen veistoskokonaisuus, nimeltään tuhon omat.
inga sipiläinen on deponoinut teoksensa huittisten seudun taideyhdistykselle. taideyhdistys on kaupungin kanssa sopinut katugalleria huittinen -kokoelmaan liitetyn teoksen sijoittamisesta pysyvästi punkalaitumenjoen rannassa särkimyskosken luona olevaan kailan puistoon.
teos koostuu viidestä teräksisestä arkusta. se on aiemmin ollut esillä helsingissä kuvataideakatemiassa.

inga sipiläinen sanoi teoksensa lähtökohtien olevan huolessa luontoympäristöstä, jota ihmisen toiminta uhkaa yhä uudelleen.
- teos kuvaa tavallaan sekä öljykatastrofien uhreja, taistelua vallasta öljyntuotannon ympärillä, että sotien peruuttamattomuutta.

huittisten nykytaiteen teoksista se on hiljaisin, vakavin: voimakkaimmin puhuu hiljaisuus.

kun teoksen sijoittamisesta huittisiin kesällä sovittiin taiteilijan kanssa, taideyhdistys etsi teokselle paikan, jossa sen koettiin puhuvan tuhon suruasullaan erityisesti puhtaan luonnon arvosta. punkalaitumenjoen rantapuistossa se muistuttaa, että huittislaistenkin elinpiirissä on vielä vesistö, jossa aktiiviset puhdistustoimet ovat vasta alullaan.

kun teos syksyn myötä parin viime viikon aikana paikalleen hiljaa asettui, taiteilijan syvimmät ajatukset teoksen toteuttamisen yhteydestä nousivat samaan aikaan yllättävän, hätkähdyttävän, ajankohtaisiksi. sodan, terrorin julmuuksien peruuttamattomuus, pimeät vallan voimat, pahuus, ovat maailmanlaajuisesti vakavan jokapäiväisen keskustelun aiheena. pelko arkipäivää koko maailmassa.

hiljaa tulleet hiljaiset arkut puhuvat voimakkaasti, vakavasti vakavista asioista huittisten toisen pääkadun, katunäkymässä.

taidetta sammun koulun seinille
(helmikuu 2001)

viisi katugallerian taiteilijaa – kalle hamm, kirsi mäki, hannu aaltonen, titta valla ja minna karru  – on lahjoittanut teoksiaan sammun koululle, laajan remontin valmistumisen kunniaksi.

klassisesta joulukellosta juhannussalko

kuvanveistäjä kalle hamm viritteli huittislaisille poikkeuksellisen jäätelökesän tunnelmaa tarjotessaan kaupungin suosituimman tötterökioskin luona paikan levähtää nauttimaan makuelämyksiä. hammin valkoinen mustelma - mustavalkoinen portaikko muodostui katugalleriassa 2000 huittislaisten ja kaupungissa käyvien suosikkipaikaksi, jossa taiteella istuminen oli luvallista ja toivottua. keraamisilla laatoilla päällystetty veistos yksinkertaisine muotoineen, mutta moni-ilmeisine abstrakteine kuvineen oli monikulttuurista maailmaa syvältä luotaava teos.

taianomaisella tavalla muistojen syvyydestä nousee myös kalle hammin toinen katugalleria huittisen elämysmaailmaan ja taidekokoelmaan liitetty teos enkelikello. yhdessä taiteilijaystävänsä sirpa hynnisen kanssa kalle hamm on suurentanut ja hienovaraisesti uudelleensävyttänyt klassisen lukemattomien kotien kynttiläkellon.
- vanhan ja tutun joulukoristeen suurentaminen on aikuiselle yritys saada takaisin lapsuuden tunnelma ja mittakaava, jossa pienet ja yksinkertaiset asiat olivat suuren ihmetyksen aiheena, muistelevat kalle hamm ja sirpa hynninen teoksensa toteutuksen tunnelmiaan vuonna 1995.
kynttiläkello, kynttilöiden lämpöpatsaan ilmavirran, pyörittämä teos on kooltaan hyvin vaikuttava, jalustoineen noin 250 senttimetriä korkea.
hammin ja hynnisen teoksessa enkelit ovat miehiä ja naisia, jotka kiertävät enkelikellon keskellä olevaa valoa tuovaa aurinkoa, hedelmällisyyttä. siivekkäät olennot ovat mukana päättymättömässä elämänkiertokulussa. taiteilijat ovat säilyttäneet enkelikellon alkuperäisen muodon ja materiaalin, messingin. teoksen osien uudet sisältötekijät laventavat kuitenkin kellon joulujuhlasta jopa kesän menoon juhannustunnelmiin juhannussalon ympärillä.

katugalleriaan kaupungin taidekokoelmaan kuuluva teos on ajateltu joulusta toiseen esille nostettavaksi ja vietäväksi joulutunnelman luojaksi eripaikkoihin. teoksen esittely tapahtuu tänä jouluna kaupungintalon ala-aulassa.        
taiteilijoiden sisällönrikastuttamisen ansiosta teos voidaan hyvin nostaa esiin myös siis vaikkapa juhannustunnelmien tuojaksi.

uljas hirvi ihmiseloa ihmettelemässä
(lokakuussa 2000)

kuvanveistäjä markku ojalan hirvi -veistos on katugalleria huittisen uusin hankinta pysyväksi teokseksi huittislaiseen elämän miljööseen. luonnollista kokoa oleva eläinveistos on huittisten terveyskeskuksen pihapuistikossa.

markku ojalan uljas hirvi on toteutukseltaan realistinen veistos, joka tyylillisesti kuuluu selkeästi pop-taiteen alueeseen.
teos sijoitettiin terveyskeskuksen pääsisäänkäynnin tuntumaan  katugallerian toiminnan lähtökohtien mukaisesti: taidetta vietiin jälleen sinne missä ihmiset ovat, keskelle arjen elämää. hirven sijoitusta taiteilija piti heti kiinnostavana ja hyväksyi sen. 

jo hirveä paikalleen laitettaessa oli hauska todeta, että se toimi pop-taiteen alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti, kuin kouluesimerkki.
pop-taiteen edelläkävijöihin kuuluva robert rauschenberg sanoo pop-taiteen tarkoituksena olevan kuroa umpeen taiteen ja elämän väliä.
hirveä paikalleen sijoitettaessa ohikulkijoita oli paljon. lähestulkoon kaikki  kommentoivat teosta impulsiivisen innostuneesti puhuen, hiljaa tai äänekkäämmin hymyillen. Kylmäksi se ei näyttänyt jättävän ketään.

markku ojala on turkulaistunut nuori, erittäin taitava kuvanveistäjä, jolla on tiiviit yhteydet satakuntaan. hän on saanut koulutuksen  satakunnan ammattikorkeakoulun kuvataiteen yksikössä eli kankaanpään taidekoulussa, joka on erinomaisten veistäjien kouluttaja.

ojala oli mukana katugallerian kolmannessa kesänäyttelyssä 2000 taiteilijan vastuu -nimisellä kuusiosaisella teoksella, joka oli kesän näyttelyn yksi runsaimmin keskusteluttaneista teoksista.
pop-taiteen alueeseen kuuluva teos, joka koostuu ”uudelleen muotoilluista” sähköjakokaapeista on sijoitettu kesänäyttelyn purkamisen jälkeen uudelleen. teos on nyt  kaupungin pääkadun näkymissä väriliike lataman liiketalon tontilla ja yksi osa prantinkadun ajoradan ja kevyen liikenteen väylän väliselle vihervyöhykkeellä. (teos poistettu väliaikaisesti talvella 2005.) kuulostaa siltä, että uudelleensijoitettuna teoksen  ympäristökannanotto toimii ja puree kesäistä tehokkaammin.

maratoonarit maaliin riemukaaren alta
(syksyllä 2000)

maisematiemaratonin maali on entiseen tapaan huittisten urheilukentällä. maaliin tulo on tästä lähtien tavallista juhlavampaa, sillä juoksijat saapuvat urheilukentälle katugalleriasta tutun sinisen riemukaaren alta. kaari toimii mainiona maratonporttina.

huittislainen kuvanveistäjä hannu aaltonen teki riemukaaren katugallerianäyttelyyn kesäksi 1998. nyt se sai pysyvän sijoituspaikan urheilukentän tuntumassa.
väliaikaiseksi suunniteltu puinen riemukaari kesti urheilukentällä kesään 2008 asti.

majakka valaisee ja heijastaa

taiteilija markku pirin katugalleriateos huittisten majakka on kahdenlaisen elementin kontrasti: lasista rakennettu pyramidi asetetaan elävän puistikon keskelle, nuoren vaahteran kainaloon.
markku pirin mukaan tarkoitus on, että vaahtera kasvaa ja kaartuu teoksen yli. myös itse alueen muoto on olennainen osa teoksen rytmiä, se on kivetty vanhalla hienolla kivellä.

taiteilija on valmistanut majakan karkaistusta lasista, jonka hän on kuvioinut lasimaalaustekniikalla.
- siinä on se idea, että maalauksellisella otteella teen temppuja pyramidin ankaralle goemetriselle muodolle.
lisäksi majakka on osittain läpikuultaja ja osin hopeoitu, joten päivänvalossa majakka toimii myös eräänlaisena peilinä. kun tulee hämärä, majakan sisälle syttyy valo, jolloin lasin läpikuultavat värit alkavat hehkua ja hopeoidut alueet näkyvät varjokuvina.

- tarkoitus on, että teokseen kuuluvat kasvit, puut ja pensaat ja toisaalta tämä ankara pyramidimuoto elävät päivien ja vuodenaikojen rytmissä ja jopa konkreettisesti heijastavat niitä

(tanja serola, lauttakylä-lehti 22.8. 2000)

piste iin päälle

huittisten kaupunkilippujen sarja on nyt kokonaisuudessaan valmis. pisteenä iin päälle valmistui pöytästandaari, johon liittyy myös vastaavanlainen koristelippu.
lippusarjan on suunnitellut taiteilija markku piri katugalleria huittisen toimeksiannosta.

sarjaan kuuluva kaupungin kesäviiri otettiin käyttöön vuonna 1998 ja viime keväänä sisääntuloteiden varsille ilmestyivät samanhenkiset iloiset lippusarjat.

- olemme hyvin tyytyväisiä tähän lippusarjaan. sen jokainen lippu erottautuu persoonallisuudellaan ja olemmekin saaneet lipuista paljon positiivista palautetta, kaupunginsihteeri antero alenius toteaa

(lauttakylä-lehti 11.8.2000)

toinen hirvi uuden vuosituhannen alkuhetkellä

huittislaisten ihmisten elämänpiiriin syttyy mieltäkiehtovaan aikaan uuden vuosituhannen alkuhetkellä toinen hirvi, turkulaisen kuvanveistäjän kimmo ojaniemen valoteos.

avaruuden sinistä valoa yön pimeydessä hehkuva hirvi on suoraan alenevassa polvessa samaa kantaa kuin maailmankuulu huittisten hirvenpää. aikajänne kivikauden pienestä, kauniista kulttihirvestä uusimman ajan valonhehkuiseen suureen sarvipäähän on huikeat 7000 vuotta.

teoksen synnystä lisää kimmo ojaniemen nettisivuilla www.ojaniemi.com.

taiteilija ojaniemen toinen hirvi –teoksesta on tehty myös pinssi.
kolmannes pinssien myyntituotosta käytetään huittislaisten nuorten liikuntaharrastuksen tukemiseen. kaksi kolmannesta menee kordelinin säätiön huittisten kaupunkirahastoon, josta jaetaan kulttuuriapurahoja paikallisen kulttuurityön tekijöille.
hirvipinssiä on tehty 2.000 kappaletta.

yön kukka hehkuu sinistä valoa
(kesäkuussa 1999)

palvelukoti kaariranta sai pihalleen kansainvälisen ikäihmisten vuoden kunniaksi helsinkiläisten taiteilijoiden heikki tolosen ja niina pasasen yön kukan.

katugalleria huittisen hankkiman teoksen kukka avautuu illan hämärtyessä ja sulkeutuu nupuksi aamun valjettua.
teos valmistettu teräksestä ja lasista. ruosteenruskean kukan terälehtien kehä on kolmen metrin laajuinen kun kukan terälehdet ovat avoimena. kukan lasinen emi hehkuu sinistä valoa.

minä olen palasi kotiin
(vuonna 1999)

viime kesän katugallerian minä olen -teos, miika karttusen vaivaisukko, palasi kotiin, kun huittisten osuuspankki osti sen.

- tämä nykyajan kristushahmo ravistelee ihmisiä huomaamaan, mistä he etsivät elämäänsä sisältöä. onko tärkeintä juosta rahan ja tavaran perässä?
- teoksen materiaalit ovat myös hyvin vertauskuvallisia, toisaalta näkymättömiä ja läpinäkyviä. teos huutaa, huomatkaa hyvänen aika minut, olen olemassa, taiteilija karttunen sanoo.

suomalainen suprealistinen kaupunki
(kesästä 1998)

leonhard lapin on ainoa elossa oleva taiteilija, joka on luonut oman ismin. lapin kutsuu sitä suprealismiksi.
ja huittinen on maailman ainoa suomalainen suprealistinen kaupunki.

lapinin suprealismi huittisissa tarkoittaa suomalaisista kivistä hiottuja laattoja, joilla taiteilija on merkinnyt (alunperin) 13 rakennusta ydinkeskustassa tai ihan sen tuntumassa.

palvelukoti kaarirannan taidehankinnat
(marraskuussa 1997)

osmo valtosen hiekkapiirrin seiska.
espoossa työskentelevä osmo valtonen on kineettisen taiteen - taiteen, jossa liike on teoksen perusasioita - yksi suomalaisista uranuurtajista ja kuuluu dimensio-taiteilijaryhmän perustajiin.
vaikka koneet, mekaniikka, matematiikka, avaruusgeometria ja niin edelleen ovat valtosen taiteen peruselementtejä, hän on taiteilijana täysiverinen ja syvällinen humanisti. luonteenomaista hänelle on sekä taiteilijana että seurallisena keskustelukumppanina älyllisillä oivalluksilla herkuttelu ja hersyvä huumori.

hiekkapiirtimet ovat ehkä valtosen tunnetuimpia ja pidetyimpiä teoksia, joiden äärellä viipyvät ihmiset pienistä lapsista vanhuksiin. jopa ihmeiden yltäkylläistämässä venetsian biennaalissa aikanaan valtosen hiekkapiirrin oli varsinainen yleisömagneetti.
hiekkapiirtimissä kiteytyvät osuvasti valtosen taiteen - ja persoonan - monet luonteenominaisimmat ominaisuudet. piirtimen mekaniikassa on huikea oivallus, jonka tuloksena sähkömoottori, muutama rataspyörä ja hihna tuottavat esteettisesti kauniita kuvia, päättymättömänä jatkumona. hiekkapiirtimiin sinänsä, hiekalle piirtämiseen ja piirrosten kuvioihin sisältyy monikerroksista symboliikkaa ja magiikkaa, jotka tarjoavat katsojalleen yhä uudelleen mahdollisuuden syventyä esteettiseen elämykseen, symboliikan pohdintoihin tai piirtimen rauhallisen liikkeen ja surinan taianomaisessa ilmapiirissä omiin ajatuksiin.

hiekkapiirtimiä on noin kymmenessä taidekokoelmassa, muun muassa valtion kokoelmissa ateneumissa ja opetusministeriössä sekä helsingin kaupungin harkonmäki-kokoelmassa, lahden ja eskilstunan kaupunkien kokoelmissa. taiteilijalla itsellään piirtimiä on noin kymmenen. hiekkapiirtimet ovat kaikki täysin yksilöllisiä teoksia, niin, että ne kaikki piirtävät hiekkaan omia kuviaan.           

ulla liuhalan grafiikanlehtiä kaarirannassa on yhdeksän.
lämminhenkiset henkilökuvat kuvaavat lasten, äitien ja isoäitien, suhdetta sekä kasveja, kukkia. osan kukistaan hän on vedostanut itse tekemälleen paperille.

ulla liuhala on huittislaisille tuttu taiteilija. hän on  kotoisin Huittisista, asuu ja työskentelee nykyisin Espoossa.
hänen tuotantonsa on monipuolinen. paremmin kuin graafikkona hänet epäilemättä tunnetaan taidemaalarina.
hän kuuluu myös maan arvostetuimpiin muotokuvamaalareihin. hänen muotokuviaan on myös huittisten kaupungin kokoelmissa ja huittisissa myös yksityisissä taidekokoelmissa.

elsa ytin grafiikanlehtiä kaarirannassa on neljä
helsingissä pitkään työskennellyt taidegraafikko elsa ytti on kotoisin huittisista.
hän työskentelee nykyisin opetustehtävissä taideteollisessa korkeakoulussa. pitkän uran hän teki aiemmin oriveden opiston kuvataiteen opetuksen kehittäjänä.

taiteilijana elsa ytti on nimenomaan taidegraafikko ja hänen keskeisin oman taiteen tekemisen menetelmänsä on serigrafia.
elsa ytin taide on ilmeeltään värikkään energistä. hänen kuvansa ja ilmaisunsa ovat mitä suurimmassa määrin  nykytaidetta. hänen taiteensa ponnistaa kuitenkin vahvasti syvästä kulttuuritaustasta. kaarirannassa olevissa hyvin kauniissa teoksissa ovat selvät viitteet kaukaa, kaukaa. 

titta vallan maisemakuvia kaarirannassa on neljä.

titta valla kuvaa satakuntalaista maisemaa konstailemattoman ja koristeettoman pelkistetysti. huittislaisen maiseman lähes rajaton avaruudellisuus on kuvissa vahvasti läsnä. kuvallisessa ilmaisussaan titta valla ponnistaa selvästi perinteestä, mutta perinteisen maiseman pysähtyneestä tunnelmasta poiketen hänen kuvilleen on hyvin luonteenomaista liike, joka tuo kuviin vahvaa dynamiikkaa, virkeyttä ja eloa ryydittämään ajattelua.

kaarirannassa olevat kuvat ovat selkeätä jatkoa titta vallan kansainvälisessä nuorten taiteilijoitten symposiumissa ja kesänäyttelyssä huittisissa 1996 esillä olleille kuville. kivirannan peltopuistosta tehdyn hiljainen keinuva henkäys -valokuvainstallaation pääkuva, diptyykki, on huittisten kaupungin kokoelmassa ja nyt sijoitettuna peruskoulun yläasteen koulutalon auditorioon.

kuninkaisten vanhainkotiin hiljaisuuden huone
(marraskuu 1997)

katugallerian keskeisiin toiminta-ajatuksiin kuuluu taiteen, nykytaiteen, vieminen kaupunkilaisten välittömään asuinympäristöön suoraksi ja sujuvaksi osaksi arkielämään.

kuninkaisten vanhainkoti on ulkoisesti komea vanha vanhainkotitalo, jonka sisätilat ovat nykykäytössä kömpelöt. koko rakennuskompleksia suunnitellaan parhaillaan  perusteellisesti saneerattavaksi.
kaupungin uusi vanhustyönjohtaja aira autio koki uuteen tehtäväänsä tullessaan vanhainkodissa hyvin kiusalliseksi muun muassa sen, että vanhainkodin kappeli, jota käytettiin lähinnä vain vainajien luovuttamiseen omaisille, oli hyvin karu herkkiin hetkiin.

keskusteluissa vanhustyönjohtaja rohkaistui antamaan kappelin uudistamistyön nuoren taiteilijan, annika tavastin salosta, tehtäväksi.
annika tavasti onnistui tehtävässään erinomaisesti. säästeliään niukoilla ja vähäeleisillä elementeillä hän loi huoneen ilmapiirin kokonaan uudenlaiseksi. huone henkii rauhallista valoisuutta, myönteisyyttä ja ennen kaikkea rauhallista tunnelmaa.

annika tavastin toteuttama uudistus loi huoneesta tilataideteoksen, sanan parhaassa merkityksessä.
niinpä teoksen valmistuttua vanhustyönjohtaja aira autiolle esitettiin ”hiljaisuuden huoneen” käytön laventamista niin, että aiemman käyttötarkoituksen lisäksi huonetta pidetään aina avoinna talon asukkaiden, heidän lähimmäistensä ja vanhainkodin henkilökunnan hiljentymisen paikkana. Hän mielellään päätyikin esitettyyn muutokseen
pian ilmeni, että osa vanhainkodin henkilökunnasta vierasti kappelin (”ruumishuoneen”) ajateltua uutta käyttöä. osoittautui, että vanhainkodin edellisen johtajan ajalta osalla henkilöstöä oli ongelmia suhtautumisessa kuolemaan, vainajiin ja niin edelleen. aihepiiristä järjestettiinkin vanhainkodissa koulutusta ja keskustelua. hienovaraisin toimin käynnistettiin menestyksellisesti asennemuutos.

doris ei ole enää yksin
(maaliskuussa 1997)

huittisten keskustan uusi taideteos on pysyvästi miehitetty puhelinkioski. alaston, muhkea mies ahtaassa puhelinkioskissa saa aikaan remakat naurut, mutta laittaa myös miettimään.

- teimme sen alun perin tampereen nykytaiteen museon näyttelyyn, teemana oli taiteen tekeminen puhelinkioskista. itse asiassa teos synnytettiin pohtimaan julkisen ja yksityisen suhdetta, mutta sitten siitä tuli doriksen mies, kertoivat esteitä-installaation tekijät kuvanveistäjät heli ryhänen ja matti kalkamo.

lasinen puhelinkioski on läpinäkyvänä mahdollisimman julkinen tila, mutta sen sisällä hoidetaan – puhelimessa puhuen – yksityisiä asioita, jopa intiimejä asioita.
yksityisyyteen ihmisille pitää olla edelleen ehdoton oikeus, taiteilijat muistuttavat veistoksellaan. vaatimuksen merkitys korostuu tekniikan kehittyessä.

- hankimme taideteoksen 105-vuotismerkkipäivämme kunniaksi kuvaamaan nykyajan henkeä. esteitä-teos kuvaa parhaalla mahdollisella tavalla nykyaikaisen kehityksen kulkua ja mahdollisuutta jäädä historian jalkoihin – vangiksi tekniikkaan, toteaa teoksen ostaneen huittisten puhelimen toimitusjohtaja jyrki välkkynen.

reissunainen palasi huittisiin
(lokakuu 1996)

- ihanaa, se on täällä taas, huokailtiin huittisissa kun osuuspankin omistama liikekiinteistö sai huomiota herättävän maamerkin. se on doris, reissunainen, joka palasi parin kuukauden tauon jälkeen kotikunnailleen.
se on se pulleahko, heli ryhäsen tekemä matkalla oleva naispatsas, joka oli osa ensimmäistä katugalleria huittinen –kesänäyttelyä.

kansansuussa dorikseksi ristitty naispatsas edustaa 23 yrittäjän liikekeskusta, jonka nimeksi tuli patsaan mukaan doris. doriksen osti taiteilijalta kiinteistö oy rahapuisto.
- tuntuu tosi hyvältä, että patsas palasi tänne takaisin, koska huittisiin minä sen teinkin, ryhänen totesi.