harri pälvirannan
uutismuotokuva-teossarja katugalleria huittisen kutsusta
huittisten kaupungintalolla 3.-27.1.2011 kaupungintalon aukioloaikoina

uutismuotokuva on osa valokuvaaja harri pälvirannan
huomioita suomalaisesta asekulttuurista -sarjaa.

"huomioita suomalaisesta asekulttuurista katsoo valokuvallisin keinoin
suomalaista ase- ja ampumakulttuuria. näyttelyn lähtökohtana on sen
tunnustaminen, että kaikkinensa aseet ja ampuminen muodostavat varsin
ristiriitaisia ajatuksia ja tunteita herättävän ilmiön.

suomalaisten hallussa on yli 1,6 miljoonaa luvanvaraista asetta,
joista pääosa on metsästys- ja harrastusaseita. laseiden
lisäksi talojen kätköissä on koko joukko laittomia aseita. arviot
näiden määrästä vaihtelevat 20 000:sta ylöspäin. suomessa on arviolta
2000–2500 ampumarataa, joista tosin vain osa on aktiivisessa käytössä.

aseet herättävät sekä kunnioitusta että pelkoa. aseisiin ja ampumiseen
voi yhtäältä suhtautua järjellisesti ja analyyttisesti ja niin ollen
aseiden hallussapidolle ja niiden käyttämiselle on helppo löytää
mielekkäitä perusteluja. aseet ja ampuminen ovat osa suomalaisen
asekäsittelyn ja puolustushengen ylläpitämistä. metsästys ja ampuminen
ovat monille harrastuksia, joissa opitaan sosiaalisia taitoja ja
kurinalaisuutta. metsästämisen avulla ihminen kontrolloi riistan
määrää.

mutta aseiden hallussapitoa on syytä myös epäillä. aseet ovat
tappamiseen tai sillä uhkaamiseen tarkoitettuja välineitä ja
sellaisina ne ovat uhka henkilökohtaiselle ja yleiselle
turvallisuudelle. vain harvalla aseella on selvä käyttöfunktio. näin
ollen aseen omistamisen voidaan nähdä kytkeytyvän identiteetin
muodostamiseen ja muokkaamiseen sekä yksilön voimantunnon ja
traditionaalisen miehisyyden performoimiseen.
ampuminen muodostaa ympäristöuhan, sillä moni ampumarata sijaitsee
pohjavesialueella.

aseiden kanssa kosketuksissa olemiseen liittyy kuitenkin myös
edellistä vaikeammin artikuloitavissa olevia kehollisia tuntemuksia
kuten voimakasta mielihyvän ja voiman kokemisen tunnetta.
kylmän metallin koskettaminen saattaa kiihottaa tai rauhoittaa. toisia
aseet ja ampuminen puolestaan kauhistuttavat – ampumisen äänet ja
aseiden näkeminen saattavat aiheuttaa pelon ja vihan tunnetta sekä
paniikkia.

tarkoituksenani on pyrkiä visuaalistamaan näitä asekulttuuriin
liittyviä outouksia ja ristiriitaisuuksia. lähestyn suomalaista
asekulttuuria dokumentaarin keinoin, jos kohta virittäen perinteistä
havainnoivaa dokumentaarisuutta rakennetun dokumentaarin suuntaan.
ymmärrän toimivani kriittisen taiteen genressä, mutta en kuitenkaan
halua tehdä visuaalisesti tuomitsevia kuvia. täten projektini on
eräänlainen kokemuksellinen, tiedollinen ja tunteellinen kohtaaminen
suomalaisen asekulttuurin kanssa.

kokonaisuus koostuu neljästä toisiinsa kytkeytyvästä luvusta. yksinään
luvut esittelevät tietyn verrattain koherentin ja rajatun näkökulman
ase- ja ampumakulttuuriin. yhdessä erilaiset lähestymistavat
puolestaan virittyvät keskustelevaksi huomiokokoelmaksi, joka oudosti
tihkuu yli ilmiasunsa."

uutismuotokuva on Pälvirannalle luku IV.

"uutisvirta ja toistuvat arkiset pienet mediaesitykset tuottavat
"aseenkäytöllistä tavallisuutta”. kun virran pysäyttää ja siitä poimii
ampumiseen ja aseisiin liittyvät uutiset, niiden valossa suomalainen
ampuma- ja asekulttuuri vaikuttaa lähinnä surulliselta, jopa
tragikoomiselta.
kolme muotokuvaa koostuu kukin 1050:stä uutisesta, jotka on poimittu
viime vuosien sanomalehdistä ja internetin uutissivustoilta."

sarjan muut luvut ovat kosketus, ampumarata ja jälki.

"luku I - kosketus.
lähikuvia miehistä, jotka koskettelevat aseita huutokaupassa,
ampumaradalla, kotona. kosketuksen kautta mies kytkeytyy aseen voimaan
ja viettelevyyteen. miehisessä pelissä aseet näyttäytyvät fetisseinä
ja eräänlaisina proteeseina, yhtäältä miehen kyvykkyyden
laajennuksina, toisaalta luonnollistettuna osana hänen olemistaan.

luku II - ampumarata.
ampumaradat ovat paikkoja, jotka ovat yhtäältä irti yhteiskunnasta –
näillä metsäisillä alueilla saa tehdä sitä mitä muualla ei – mutta
toisaalta ne näyttelevät mieskulttuurissa roolia, jossa suomalainen
mies luonnon helmassa kiinnittyy sallittuun väkivaltaan ja sen kautta
yhteiskunnan väkivaltaa ylläpitäviin rakenteisiin. ampumaradat myös
muodostavat eräänlaisen järjestelmän: ensiksikin niiden arkkitehtuuri
ja tilasuunnittelu noudattaa tiettyjä periaatteita ja ne on sijoitettu
tietynlaisiin paikkoihin, toiseksi radoilla vallitsee omaperäinen
tarkoin säädetty käyttäytymiskulttuuri ja sosiaalinen järjestys.

luku III - jälki.
valokuvan ja ammunnan sukulaisuus on kiinnostava: kummassakin ollaan
keskeisesti tekemisissä jäljen tuottamisen kanssa. luodinreikä on
kuvan kaltainen painauma niin ihmisen ihossa, eläimen nahassa kuin
alumiinilevyssäkin. luotien koskettamat ja merkitsemät valokuvat
tuovat kokonaisuuteen ruudin hajun. teokset ovat valkoisia
pohjustettuja valokuvia, joita on ammuttu."