katugalleria 2008 7.6.- 24.8.
avajaiset 7.6. kello 11 asuste nikkasen edessä, risto rytin katu 29

vuohia ja muita afrikkalaisia lähtökohtia

kolme vuohta vaeltelee risto rytin kadun viheriöllä (risto rytin katu noin 47) huittisten keskustassa kesän.

vuohet ovat kuvanveistäjä anneli sipiläisen puuveistoksia, joiden tekemiseen veistäjä sai kipinän viime syksynä grand popon maalaiskylän raitilta afrikasta, beninistä.
huittisten kaupunkikeskustan näkymissä kaduilla, puistoissa, pihoissa, näyteikkunoilla on kesän ajan esillä afrikkalaisista lähtökohdista syntyneitä taideteoksia toistakymmentä. esillä on myös vähän perinteistä afrikkalaista taidetta ja matkakuvia.
 
seitsemännen katugalleria huittinen -kesänäyttelyn on toteuttanut "otava ryhmä", suomalaisten taiteilijoiden joukkue, joka kävi tekemässä viime syksynä ympäristötaideteoksen kirjailija juha vakkurin perustaman villa karon taiteilijaresidenssin yhteyteen grand popon kylään beniniin.
huittisissa esillä olevat teokset ovat työmatkan afrikkalaisista vaikutteista ja elämyksistä syntynyttä taidetta. esillä on myös afrikkalaisia teoksia ja matkakuvia ryhmän jäsenten kotiintuomisista.

syvästi afrikkalaiseen elämänmenoon hamasta menneisyydestä nykyisyyteen paneutuneen tilla kekin mama african (risto rytin katu 36) lähtökohdat ovat ikivanhassa alkuperäisessä woodoossa. veistokseensa hän on kuvannut kiinnostavilla poikkeuksellisilla tekniikoilla myös nykyihmisiä länsi-afrikasta. kuparin käsittelyyn hän on löytänyt menetelmiä satakunnasta.

vahvasti afrikkalainen on karin widingin piilokilpi (kailanpuisto, lauttakylänkatu noin 27). kilpeä muistuttavan teoksen toinen olemus on klassisten afrikkalaisten maskien, naamioiden, maailmasta. tähän aikaan teoksen kiinnittää vahvasti kierrätysmateriaalien taitava käyttö, se on sukua nykyafrikkalaisten huikealle käsityötaidolle. hävettää tämän meidän pallomme tuhoaminen, perustelee suomalainen taiteilija materiaalivalintaansa.

näyttelyssä on toinenkin naamio, hannu aaltosen avignon (risto rytin katu 29) afrikkalainen maski on puinen kasvonaamio, useimmiten noin ihmiskasvojen kokoa. widingin ja aaltosen naamiot ovat jopa parimetrisiä ja metallia. aaltosen hyvin värikäs teos muistuttaa vanhan afrikkalaisen taiteen arvokkaasta annista eurooppalaiselle nykytaiteelle, siihen viittoo teoksen nimikin. hänen oman taidetekemisensä innostus on lähtenyt nimenomaan niistä yhdistelmistä vuosikymmenet sitten.

afrikkalaisen ja eurooppalaisen ihmisen erilaisuutta/samanlaisuutta kuvaa jorma silvennoinen kaksiosaisella torso-veistoksellaan (vanhan virtasen kaupan ikkuna, lauttakylänkatu 2). veistosparissa ihmisten peruserot häviävän pieniksi, silvennoinen ei ole pitänyt tarpeellisena edes värierojen esiin tuomista. hänen "afrikkalaiset" elämykselliset akvarellinsa (lauttakylänkatu 2) osoittavat samaa, toisessa kontekstissa ne voisivat ilmentää vaikkapa japanilaisuutta.

lasse lindström (lauttakylänkatu 2) muistuttaa elämän kuvia valokuvasarjallaan, että afrikkalaisen maalaiskylän elämänmeno poikkeaa tyystin esimerkiksi suomalaisesta. afrikassa lapsia on länsimaisittain ajatellen valtavasti; taiteilijaryhmän nuorehkon betonimiehen perheessä oli yhdeksän lasta, kymmenes tulossa.

äidin ja lapsen suhdetta käsittelee kaisa lindström keraamisessa palapelissään (rsito rytin katu 33). lapsi on syntymänsä jälkeenkin pitkään tiiviisti yhteydessä äitiin, se on evoluution kantava idea. lapset kulkevat arjet pyhät äidin mukana selässä monesti värikkäässä kantopussissa tai liinassa. kiinteä yhteys, liikkeet ja rytmi, sama syke. niitä lähelle pääsee yhä afrikassa, sanoo tekijä monen matkan kokemuksella.

afrikkalaisia jalanjälkiä huittislaiseen kaupunkikuvaan tuo minna karru, jonka pukinojan veden pinnalla (risto rytin katu 24 ja 26 välissä) kelluva installaatio koostuu sadoista varvasvälitossuista. osa niistä on afrikkalaisista ympäristöistä koottuja. halpa yksinkertainen kuminen/muovinen varvasvälitossu on useimpien afrikkalaisten ainoa jalkine. pyrkimys ja tosiasia teoksessaan karru pohtii tietä, välimatkaa, määränpäätä. kun tulee tiettyyn kohtaan, ei ole enää vain matkalla, vaan jo melkein perillä. se on eri asia kuin olla lähellä, hän siteeraa filosofi eero ojasta.

seija tavasti on vaikuttunut afrikkalaisesta värikylläisyydestä. hänen afrikka-rapsodiassaan (koskitie 2) hehkuvat afrikkalaisten tekstiilien huimat kuviot ja värien kirjo. kuvanveistäjä on tehnyt värikuviot kuusesta leikattuihin kiekkoihin ja sijoittanut ne lappeelleen maahan.

luonto on tehnyt pohjoismaalaisiin afrikan kävijöihin vaikutuksen.

juha länsiluoto on tehnyt puun lehdestä ison puisen veistoksen raveneala madagascarensis (sisällä huittismarketissa risto rytin katu 37). matkaajanpuun nimi johtuu siitä, että sen pikarimaisissa lehtihangoissa tapaa olla vettä – matkustavaisen juoda, kuvailee veistäjä malliaan.

liisa lankinen on muotoillut sarjan hienovireisiä keraamisia vateja, kulhoja, joiden lähtökohta on selkeästi teoksen nimessä banaanin lehtiä (osuuspankin ikkuna, pennintie 2). niiden lomassa on kuumasta maasta kappale kuivaa maata.

markku heinoseen teki atlantin rannalla grand popon kylässä vaikutuksen nuorten miesten innostus luonnon suojeluun. suomen rannikkovesissä kalastajien verkkoja repivät hylkeet, atlantissa beninissä jättikilpikonnat. kalastajat ovat tuhonneet pahantekijöitä.
rantakylän nuoret miehet, tekstiilitaiteilijat, kokoavat rahaa kalaverkkojen uusimiseen muun muassa patiikkikankaita tekemällä ja myymällä. heinonen tekee kunniaa kilpikonnien pelastajille komealla kilpikonnalla. hän on solminut värikylläisen kilpikonnainstallaation (särkymyskosken sillat, lauttakylänkatu noin 26) tuhansilla solmuilla tuhansista narunpätkistä. ne hän kokosi ystävineen rannalta, narunpätkät ovat kalastusvälineistä irronnutta rantaroskaa.
kilpikonnien tulevaisuuden varmistamiseksi nuoret miehet suojelevat myös kilpikonnien lisääntymisalueita. he varmistavat, että rantahiekassa hautuvista munista lähtevät pikkukonnat pääsevät ainakin meriveteen saakka.

marjatta järvinen on ikuistanut tapahtumaa installaatiollaan kilpparikilpa (osuuspankin ikkuna, pennintie 2).

näyttelykokonaisuuteen liittyy lisäksi kesälippujen sarjat kaupungin sisäänajoväylien lyhtypylväissä.kaikki yli 50 lippua ovat uniikkeja, käsityönä maalattuja lippuja. niiden lähtökohtana on afrikkalainen värikylläisyys, liput eivät valtiolippujen mukaelmia, vaan silkkaa väri-iloittelua.