2008
  etusivulle
 

galleriaK:sta tuli esittämöK
heli ryhäsen näyttelyn jälkeen.


- aina välillä pitää uudistua. esittämöK:ssa järjestetään yhden illan tai viikonlopun mittaisia tapahtumia, esimerkiksi performansseja, luentoja, tanssitilaisuuksia… mitä milloinkin keksitään, toteavat galleristit minna karru ja hannu aaltonen.
Tänä vuonna on tiedossa ainakin villa karon kulttuurikeskuksen beniniin afrikkaan ideoineen juha vakkurin luento sekä huittisissa aiemminkin performansseja tehnyt heikki mäntymaa.
katugalleria huittinen ry järjesti galleriaK:ssa ympärivuotisesti nykytaiteen näyttelyjä vuodesta 2000.
ensimmäiset kaksi vuotta huonegalleria toimi huittisten osuuspankin lahjoittamassa tilassa osuuspankin liikerakennuksen kellarikerroksessa. sen jälkeen taidetta on tarjottu galleristi karrun omistaman huittisten vanhan paloaseman autohalliin remontoidussa näyttelytilassa.
näyttelyt järjestettiin yksityislahjoitusvaroin aatteellis-idealistisella tavalla.
- taiteilijoilta ei peritty vuokraa, eikä mahdollisesta myynnistä provisiota. galleriaK huolehti omalla kustannuksellaan myös taiteen kuljetuksista.
galleriaK-näyttelyitä pidettiin 53 yksityis- tai yhteisnäyttelyä, niissä esittäytyi 241 taiteilijaa. näyttelyvuosina galleriaK tarjosi valvojan työtä yhdeksälle pitkäaikaistyöttömälle.

 

galleriaKssa huittisissa, torkinkatu 3
heli ryhänen
2.-20.4.
ke-pe 12-18, la-su 12-16

 

"taiteeni pohjautuu havaintoihin elämästä. valintoja; oikeita vai vääriä ?
mahdollisuuksia; käytettyjä vai hukattuja ? kohtaamisia; käsi ojennettuna
vai nyrkissä ?

ikiaikaisia kysymyksiä joihin jokainen vastaa omista lähtökohdistaan.
taiteen tekemisessä luotan järkeen ja tunteeseen. luotan siihen, että pään
sisäinen ajatus saa konkreettisen muodon aikanaan. ei tarvita kuin aikaa ja
joitakin senttejä hitsisaumaa, metreittäin kangasta, kilometreittäin lankaa.
ja kiloittain täytteitä.

 

 

 

 

kotiloituminen

 

taiteessa pidän tärkeänä sisällön ja ilmaisutavan saumatonta yhteistyötä.
yllätyksellisyys, odottamaton vivahde tai särö tuo taideteokseen jotain
ratkaisematonta ja ajatuksia herättävää.

työskentelyssäni tilan merkitys osana teosta on alkanut korostua. en enää
aseta esille yksittäisiä objekteja, vaan pyrin luomaan tilallisia
kokonaisuuksia. läpikuultavat kangasseinämät rytmittävät viimeisimpiä
näyttelyitäni. olen käyttänyt myös musiikkia tai muuta ääntä sekä valon ja
varjon vuoropuhelua osana installaatioita.

oman taiteellisen työni lisäksi toimin kuvanveiston opettajana samk
kuvataiteessa kankaanpäässä, jossa olen myös opiskellut (kankaanpään
taidekoulu 1991-94). opiskeluaikanani innostuin erityisesti anatomiasta ja
mallimuovailusta. ihminen kehollisena olentona on edelleen läsnä lähes
kaikissa töissäni. olen muiden kuvanveistäjien tapaan kiinnostunut
materiaaleista. materiaalin tuntu sitä kosketettaessa, sen paino ja haju tai
millaisen mielikuvan se luo, kaikella on merkityksensä. opiskelijana
kokeilin useita menetelmiä, joista olen urallani käyttänyt mm. lujitemuovia,
keramiikkaa ja pronssia. löysin pehmeät materiaalit mahdollisina
veistosmateriaaleina valmistumiseni kynnyksellä 1995. sain tuttavaltani
huittisista vanhan ompelukoneen ja aloin työstää kangasveistoksia. pehmeän
veistoksen muunneltavuus on kangasveistoksen mielenkiintoisin ero koviin
materiaaleihin verrattuna. teoksia esille asettaessa jännittävin hetki on "
hengen löytäminen"; pehmeän hahmon ilmeen ja olemuksen saa luoda joka kerta
uudelleen. kangas on edelleen tärkein materiaalini.

 

 

 

 

 

 

 

kaikuja 1

 

minulla oli kunnia esitellä teoksiani galleriaK:n näyttelytoiminnan
ensimmäisessä näyttelyssä vuonna 2000. nyt, kahdeksan vuotta myöhemmin,
alkavaan näyttelyyni tuon teoksia jotka käsittelevät ajan kulumista.
hämärretyssä tilassa avautuvat erilaiset näkymät ihmiselon koukeroihin.
galleriatilaan levittäytyneiden ihmishahmoisten veistosten materiaaleina
ovat kangas, valo ja varjo. valon ja varjon avulla pyrin luomaan unenomaista
tunnelmaa. kaikki ei ole välttämättä sitä miltä näyttää ja tulkintoja voi
olla monia. näyttelykokonaisuuden yllä soi ääniraita teosparista kaikuja. Se
on kuin muistuma jostain kaukaa ja tarraa takiaisena myös muihin
veistoksiin. lisäksi näyttelystä löytyy muun muassa toisiinsa kietoutunut,
karvaa kasvava pariskunta sekä portaiden väliin puristunut, parempia aikoja
odotteleva vanhus."

lisää ryhäsestä www.heliryhanen.fi

 

 

kari cavén
20.2.-9.3.

katsantokannasta riippuen

kari cavén löytää nykyisin taiteensa materiaalin roskalavoilta, vanhoista navetoista, melkein mistä tahansa.
- kaikki paikat täytyy koluta. koskaan ei tiedä mitä löytyy.
cavénin työhuone helsingissä onkin täynnä tavaraa.

 

 

 

 

 

 

 

 

kari cavén, timantti

 

galleriaK:n näyttelyn teoksista melkein kaikki ovat vanhoista tavaroista vasta koottuja. taiteenhakuhetkellä cavén vielä esimerkiksi mietti onko aukonnäköinen teos taidetta. sillä välin kun pakettiautoon oli rahdattu metallisista koiran ruokakupeista ja muista vadinkaltaisista koottu mobile, taiteilija oli päättänyt aukon taiteeksi. aikaisemmin hän oli jo keksinyt, että ”vatikokonaisuus” kuuluu ripustaa aseMan vanhaan letkutorniin.

 

 

 

 



 

uho (unidentified hanging object)

 

taiteilija cavénille jokainen päivä on työpäivä. käyntikorttiinsakin hän on joskus kirjoittanut työmies.
varastoon keräämiään aineksia hän kokeilee yhdistää eri tavoin. taide tulee oivalluksesta ja hyvästä muodosta.

kari cavén aloitti taiteenteon maalarina 1980-luvun alkupuolella.
värit hän vaihtoi romuihin muutaman maalarivuoden jälkeen.

cavénin teokset eivät ole pelkästään materiaalikoosteita. niihin tuovat lisäsävyjä sattuma, leikkimielisyys ja hiljainen huumori. galleriaK:n eteiseen ripustettu ”niittirivi” on katsantokannasta riippuen mäki tai kuoppa. huittisten näyttelyssä hän päätyi kuoppaan.

cavén sävyttää teoksiaan hykerryttävin nimin. sanaleikkejä hän rakastaa. letkutornissa riippuva avaruuksellinen mobile ei ole ufo vaan uho, unidentified hanging object.
toimittaja esa kero on antanut cavénin taiteelle hyvän katsomisohjeen.
- katsella, ihmetellä ja naurahtaa. joillekin teoksista riittää pelkkä hymy.
cavén on pitänyt näyttelyitä sekä suomessa että ulkomailla. hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa venetsian biennaaleissa. ars fennica-ehdokas hän oli vuonna 1992.

cavénin teoksia on muun muassa nykytaiteen museon kiasman ja vaikkapa porin taidemuseon kokoelmissa. lisäksi hän on tehnyt lukuisia julkisia teoksia. esimerkiksi malmössä ruotsissa vesi juoksee satama-altaaseen sadastaviidestä vanhasta messinkisestä vesihanasta.

 

anna retulainen
9.-27.1
galleriaK:ssa huittisissa torkinkatu 3
ke-pe 12-18, la-su12-16

ehdotus vastaukseksi

- maalaukset ovat maalauksia eivätkä mitään muuta. maalauksessa ei ole kiinankaalia, vaan siinä on öljyväriä. minua kiehtoo ajatus siitä, että maalaus voi aiheuttaa illuusion jostain aivan muusta: tilasta, banaanista, tai tunteesta, ajattelee galleriaKn tammikuun taiteilija, maalari anna retulainen.

 


 

 

 

 

- maalaamalla pyrin määrittämään, mitä maalaus on tai voisi olla nyt, tässä ajassa. näyttelyni on ehdotus vastaukseksi.
retulaisen huittisnäyttelyn teokset ovat sarjasta nimettömiä maalauksia (pienet maalaukset). vuonna 2005 alkanut sarja jatkuu edelleen.
- pienet maalaukset  ovat kuin lemmikkejä. pidän ajatuksesta työskennellä pienesti, se on hiljaa olemista.
- kaikki teokset jatkavat asetelmamaalauksen perinnettä, hän sanoo.
- asetelma on pikemminkin taiteen arvo eikä rajoite.

viime ajat kukkia maalannut retulainen sanoo maalaavansa kuvitellen.
- poimin maalausteni kukat muististani.
kriitikot ovat kiitelleet hänen maalaustekniikkansa avoimuutta ja ilmavuutta. ”kuva-aiheet tuntuvatkin siksi kadottavan fyysisen massansa, värinsä, symbolisen sisältönsä ja muuttuvan läpikuultaviksi kuin haamut.”
- maalari ajattelee maalaamalla, sanoo retulainen itse.

 

 

 

 

 

 

 

 

- työskentely sujuu parhaiten silloin kun muisti ja motoriikka pitää huolen maalaamisesta.
yhden maalauksen valmistuminen voi viedä kuukausia, ainakin viikkoja.
- maalaus ei minusta tunnu merkitykselliseltä, jos siihen ei sisälly sen kanssani käymäni taistelu.

anna retulaisen maalauksia oli edellisen kerran galleriaKssa syksyllä 2001. silloin esillä oli isoja tauluja, useimmat täynnä lehmiä taikka lokkeja.
- lehmämaalauksetkin ovat asetelmia. maalasin ne pienistä muovilehmistä, jotka olin asettanut pöydälle.
 - niissä maalauksissa on paljon asioita, jotka kulkevat yhä mukana. ne ovat nyt vain fokusoituneet paremmin.