kesällä 2006,
10.6.-26.8.

ensio härkönen, petri eskelinen, mika kalilainen, sampo malin, minna karru,
heini nieminen, messiaaninen visuaalisen etiikan tutkimuskeskus, noora
laine, hannu aaltonen, tapio haapala, pia lindy, otzir godot, anton
nordqvist, heikki takala ja hannu ahosola.

taiteilijoiden teosten nimet ja osoitteet alla olevassa tekstissä.
huittisten kaupungin karttapalvelu löytyy osoitteesta www.karttatiimi.com/huittinen/map.php

avajaisissa 10.6. kello 10
asuste nikkasen edessä, risto rytin katu 29
messiaaninen visuaalisen etiikan tutkimuskeskus.

teosluetteloita ja karttoja muun muassa kaupungintalolta ja kaupungin matkailun infopisteestä härkäpakarin pihalta turku-tampere -tien varressa.

kuudes katugalleria huittinen -kesänäyttely on edeltäjiään monipuolisempi tapahtumien sarja. kaduilla, puistoissa ja julkisissa tiloissa esillä olevien yhdeksän nykytaideteoksen lisäksi ohjelmassa on performanssia ja tanssia sekä huittisten kaupungin puistorakentamisen uuden linjauksen esittelyä.
näyttelyn perusajatus on kuitenkin edelleen sama entinen: viedä taide sinne missä ihmiset ovat: kaduille, puistoihin ja vaikkapa kauppaliikkeisiin.
lisäksi katugalleria-kesään mahtuu kolme näyttelyä huonegalleria galleriaK:ssa

nykytaidenäyttelyn puhuttavin tapaus on ehkä mika kalilaisen installaatio minä istun kaikkialla (risto rytin katu 35) taiteilija nostaa sohvia ja nojatuoleja puiston puihin. - olen kiinnostunut siitä, minkälaisia asioita arkiset esineet, yksityiset ja yleiset paikat pitävät sisällään. kun nostaa sohvan puuhun, sen vallalla oleva käytäntö tulee ilmi, hän taustoittaa.

petri eskelinen luo huittisiin, sisämaahan, merimaiseman (lauttakylän silta risto rytin kadulla). - meren reuna, horisontti, on lupaus tuntemattomasta, johon projisoidaan pelkoja tai toiveita. kokemuspiirin ulkopuolista on usein vaikea lähestyä avoimin mielin, hän sanoo ja muistuttaa, että tutkimusmatka voi alkaa yllättävän läheltä.

sampo malinin neliosainen – neljän pyörille pannun talon - installaatio on nimeltään pysäköinti vain maanomistajan luvalla (risto rytin katu 35, viialankatu 24, ja lauttakylän auton talo hannulanpuistokatu). teoksella hän antaa alkusysäyksen pohdinnoille kaupunkiympäristön, ihmisten yhteisön, muodostumisesta.

- muuttuuko esineen olemus, kun se ei enää ole käytössä. tuleeko siitä muuta kuin alkuperäinen tarkoitus oli, kysyy heini nieminen irtisanotut -teoksellaan, joka muotoutuu postilaatikoista (kävelytie, risto rytin katu 36).

noora laine hätkähdyttää kahden lentokoneen maahansyöksyllä. teoksen nimi on suharit (särmänkätu). koneet ovat oranssi-mustia.
satakunnan ammattikorkeakoulun kuvataideyksikössä kankaanpäässä opiskellutta lainetta lukuun ottamatta näyttelyn nuoret taiteilijat ovat kuvataideakatemiasta helsingistä.

katugalleriassa on aina ollut mukana myös satakuntalaisia taiteilijoita.

kokemäkeläisen tapio haapalan taidetta on nyt kutsusta muotihuoneessa. sisätila tarjosi mahdollisuuden taidemaalarin kutsumisen mukaan öljyväriteoksin. 9-osainen ja martsari-kokemäki (muotihuone pugé, risto rytin katu 30), käsittelevät taiteen näkijän ja tekijän suhdetta, yksityisen julkisuutta ja tekemisen henkilökohtaista kokemusta.

huittislainen minna karru on toteuttanut käsitetaiteellisen teoksensa merkityksen mahdottomuus vaalimainostelineisiin (särkimyskoskenkatu 1, tori lauttakylänkatu 16, linja-autoasema karpintie 17) kommentissa teoksestaan hän siteeraa ilkka-juhani takalo-eskolaa. ”puhuessaan ihmisillä on se tunne, että he ajattelevat. he eivät huomaa, että heidän ajatuksensa on tunne.”

kankaanpääläinen ensio härkönen istuttaa loviisansa (lauttakylänkatu 31) vanhan meijerin laiturin lipalle seuraamaan kadun tapahtumia. muhkeamuotoinen nainen on läpikotaisen seksistisen ajan kuvajainen. härkönen on kolmiulotteistanut mainosmaailman kaupallisen kliseekuvan.

mikä maa!, ensimmäinen muoto

mikä maa!, jälkimmäinen muoto

mikä maa, vihoviimeisin muoto

huittislaisen hannu aaltosen teoksen nimen pisteliäs kysymys äityy kauhunhuudoksi: mikä maa! (aseMa, torkinkatu 3) räikeän groteski teos kuvaa kierrettä, jolla vapauden lipunkantajana toiminut suurvalta on päätynyt esikuvasta irvikuvaksi, ihmisoikeuksien sotaisaksi pahoinpitelijäksi.

katugallerian yhteydessä esitellään myös huittisten kaupungin teknisen toimen puiston uudistus huhkolan kaupunginosassa päiväkodin tuntumassa, (pehtoorintie).
kaupungininsinööri kari juntin pyynnöstä katugalleria konsultoi puiston suunnitteluun ja toteutukseen nuoret taiteilijat anton nordqvistin, heikki takalan ja hannu ahosolan satakunnan ammattikorkeakoulun kankaanpään kuvataideyksiköstä. taiteen keinoja maan muotoiluineen hyödyntävä hanke toteutuu tavanomaisella puistorahoituksella.
suunnittelusta siirrytään kesän aikana rakennustyöhön.

katugalleriaan on alusta lähtien kutsuttu nuoria, opintojaan päättäviä taiteilijoita yhteistyössä keskeisten kuvataidekoulujen kanssa.
aiemmat kokemukset ovat erinomaisia. katugalleriaan on saatu todellisia lupauksia, joista on nopeasti kasvanut eturivin tekijöitä jopa kansainväliseen taidekenttään. vuoden nuoriksi taiteilijoiksi ovat nousseet muun muassa ulrika ferm ja frank kappas. eturivin tekijöiksi ovat edenneet muun muassa markus kåhre, hans-christian berg, heli ryhänen, matti kalkamo…
ensimmäisestä katugalleriasta on kulunut tasan 10 vuotta. on hauska havaita, että nyt mukaan olevien taiteilijoiden opettajina on ensimmäisen näyttelymme huipputekijöitä: kåhre ja ryhänen. heidän arvokkaita varhaisteoksiaan on myös katugalleria huittisen yli 50 pysyvän taideteoksen kokoelman aarteistossa.

katugalleria avattiin lauantaina 10.6. kello 10 risto rytin kadun ja lauttakylänkadun niin sanotussa miljoonaristeyksessä nikkasen liiketalon edustalla.
tapahtuman toteutti performanssiryhmä messiaaninen visuaalisen etiikan tutkimuskeskus. risto rytin katu muutti nimensä www.grapepeople.fi -kaduksi. taiteilijat olivat jukka kostet, jussi matilainen, janne rahkila ja simo saarikoski.

pia lindyn ja otzir godotin tanssi-musiikkiesitys on supermarket lautturin pihalla lauantaina 15.7. kello 11 ja 14
esitykset ovat osa läntisen tanssin aluekeskuksen  kiertue- ja ohjelmatarjontaa satakunnassa.
hankkeen yhteistyökumppaneita ovat muun muassa porin kaupunki ja satakunnan
taidetoimikunta. tavoitteena on tanssin saavutettavuuden lisääminen ja
yhteistyön edistäminen eri puolilla maakuntaa.

joensuulainen tanssitaiteilija pia lindy pohtii taiteessaan niin yhteiskuntaan kuin tanssiin ja taiteeseenkin sidottuja odotuksia ja arvoja. hän on syventynyt improvisaatioon työskentely -ja esitysmuotona.
valtion tanssitaidetoimikunta myönsi pia lindylle 3-vuotisen työskentelyapurahan kaudelle 2005-2007.
rumputaiteilija otzir godot (1968)  luo ja tutkii erilaisia äänimaailmoja improvisoinnin keinoin.
pia lindy ja otzir godot ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 2003.

tanssitaiteilija pia lindy on kiinnostunut tanssista mahdollisena kaikille. joensuulainen on kiinnostunut improvisaatiosta, kohtaamisesta, keskustelemisesta.
häntä innostaa esitys tekona tai tapahtumana.
- esiintyminen, esityksellisyys, läsnäolo, vaikutus, vaikuttaminen, somaattinen/ruumiillinen, sanat/tarinat, absurdi ja realistinen....hän pohdiskelee.

- virkistävä ja sympaattinen teos, joka lähettää mielikuvituksen lentoon ja osuu lapseen meissä jokaisessa, hän määrittelee.
- variksessa mietin mielikuvituksen merkitystä ja tanssiteoksen keinoja ja mahdollisuuksia vaikuttaa mielikuvitukseen.
 - mielikuvituksen voi kytkeä kehollisuuteen ja tanssiin. tanssi ja liike kertovat helposti tarinoita, jotka jokainen voi kokea omalla tavallaan.
- varis- teoksen tarkoituksena tai toiveena on vahvistaa kehollisen kerronnan tärkeyttä - vapautta olla myös rönsyävä ja muuttuva. Teoksessa esille nousevia teemasanapareja ovat muun muassa hauska - vakava, tosi - epätosi ja arka - rohkea.

- mielikuvitus on valintaa. me voimme ajatella näin, tai sitten voimme ajatella toisin, sanoo pia lindy.
- mielikuvitus ja absurdius ovat tärkeitä asioita. ne johtavat unelmiin, haaveisiin ja todellisuuteenkin, siihen mitä ajattelemme maailmasta ja minkälaisin tavoin teemme valintoja elämässämme ja mitkä asiat ovat tärkeitä.

lindylle tanssi on pohdiskelevaa kehon ja mielen sosiologiaa:
- sitä mitä minuun on siirtynyt ja siirtyy. sitä, mitä on välittynyt ja välittyy tässä yhteiskunnassa kasvatuksen ja ihan vain olemassaolon ja elämisen kautta. kaikki vaikuttaa kaikkeen.

viimeiset kymmenen vuotta pia lindy on tanssinut sielläkin missä ei ”kuuluisi” tanssia.
- olen tanssinut yksin ja yhdessä kaduilla, toreilla, metsissä, puistoissa, tehtaassa, museoissa, gallerioissa, vankilassa, vastaanottokeskuksessa, vanhainkodeissa, tukikodissa, kansankahvilassa, klubeilla, auloissa, eteisissä, saleissa, käytävillä …
lindy on samaa mieltä kuin tanssintutkija petri hoppu.
- tanssi on merkityksellistä itsessään, sosiaalisesti merkittävää ja ihmisen olemuksen kannalta tärkeää. hopun mukaan meillä ei aina ole olennaisia syitä tai funktioita tanssimiselle vaan ihmisruumiiseen syvälle juurtunut liike itsessään pitää tanssia elävänä.
omassa tanssijan työssään lindy pohtii niin yhteiskuntaan kuin tanssiin ja taiteeseenkin sidottuja odotuksia ja arvoja.
- mitä tanssi tai taide kertoo? tai mitä sen pitäisi olla?

galleriaK:ssa, torkinkatu 3, katugalleriayhdistys esittelee kesäkaudella kolmen hyvin erilaisen taiteilijan taidetta: jaana saario 31.5. – 18.6., jyrki siukonen 12. – 30.7. ja sanna kannisto 23.8. – 10.9.
siukonen on kuvataideakatemian professorina myös ollut mukana kesänäyttelyn toteutumisessa.

katugalleria huittinen yhdistys kiittää  kuvataideoppilaitoksia, huittisten kaupunkia, kordelinin säätiön huittisten rahastoa, läntistä tanssin aluekeskusta, eu:ta, satakuntaliittoa, satakunnan taidetoimikuntaa ja monia huittislaisia yrityksiä, jotka ovat monin erilaisin tavoin myötävaikuttaneet taidekesän toteutumista ja avustaneet taiteilijoita heidän työssään.
taidekesän toteutumista ja avustaneet taiteilijoita heidän työssään.