katugalleria huittinen
5.6-22.8. 2004

kulkijalle kysymyksiä

viides katugalleria huittinen -kesänäyttely on kahdeksan taiteilijan yhteinen tapaus. eri puolilla suomea työskentelevistä taiteilijoista puolella on suora suhde satakuntaan ja parilla muullakin yhtymäkohtia.
näin näin -näyttelyn lähtöajatuksiin kuuluu katugallerian peruspyrkimys mennä mahdollisimman lähelle kaupunkilaisia heidän arkiympäristöissään - kaduilla, pihoilla, joella, jopa päivittäistavarakaupassa - ja kesän 2004 näyttelyssä nimenomaan luonnonmukaisten ja kierrätettyjen materiaalien käyttö.
sisällöllisesti näyttelyllä ei ole varsinaista teemaa. kulkijalle, kokijalle, näyttely tarjoaa ehkä enemmänkin kysymyksiä kuin vastauksia.

(kuva: lauttakylä-lehti)

- tiilessä on sisällä kaikki kertomukset ihmisen tiedosta ja historiasta, sanoo pekka paikkari, Helsingissä arabialla työskentelevä sipoolainen taiteilija, keraamikko. tiili kuljettaa mukanaan kertomuksia suojia ja taloja rakentavasta ihmisestä.
ihminen rakentaa tiilistä seiniä, taloja, muureja: itkumuurin, berliinin muurin, kiinan muurin… paikkari on rakentanut oman muurinsa huittisiin kossin viljamakasiiniin. muurinsa paikkari on rakentanut omista erikoistiilistään ja käyttänyt myös satamäärin huittislaisia, vampulalaisia vanhoja tiiliä, joista osa on jo kerran aiemmin käytettyjä.

(kuva: lauttakylä-lehti)

eläminen on siirtymistä tilasta toiseen vältellen kolhuja mahdollisimman hyvin, miettii kirjailijan lailla huittislainen minna karru. hänen installaationsa on autiotalojen tontin ja kolmen vaatepaalin kokoinen. samat talot bussiaseman vieressä olivat jo kerran aiemmin hänen teoksensa. silloin huoneet sisällä, nyt karut jäljet pihalla: tuhatkaksisataa kiloa käytettyjä vaatteita.
kun ihminen antaa pakottaa itsensä muottiin, onko olemassa muuta kuin se muotti? mitä ihmiselämästä jää jälkeen?

tuulia penttilä fiskarsista on sijoittanut kaksi tuolia -teoksensa suureen huittislaiseen markettiin hektisen kiireen ympäristöön. penttilän taideteokset ovat hienopuusepän luomana hienostuneen kauniita. hänen tuolinsa ovat erityiset, tuolit, jotka muistavat olleensa metsää. keskellä liikettä liike on tullut osaksi tuoleja, muoto venyy ja johtaa liikkeeseen. metsästä tullut, mutta mihin menossa?

(kuva: lauttakylä-lehti)

antti pedrozo, kuvanveistäjä kankaanpäästä, on venyttänyt pohjoissatakuntalaisen orgaanisen prosessin huittisiin. kaarirannan palvelutalon ja kaupungin kirjaston välissä punkalaitumenjoen rantapuistossa on ikivanha omenapuutarha. pedrozo on sijoittanut sinne valtaistuimen, muhkean suuresta puunrungosta veistämänsä jylhän istuimen, jonka sammaloituminen on täydessä käynnissä.

(kuva: lauttakylä-lehti) 

metsäluonto on siuntiolaisen taiteilija jenni tieahon aarreaitta. metsän, luonnon elementeistä, kävyistä, sammalesta, ruohosta, hän taikoo lämmintä ihmisläheistä taidetta. huittislaisista pajunvitsoista, koivuista, haavoista hän on luonut mustan joutsenen.
suuren, vaikuttavan teoksensa hän on sijoittanut katugallerian perustiloihin kuuluvaan kivirannan valkoiseen, ilmeeltään ja luonteeltaan sakraaliin viljamakasiiniin. kapeiden pienien ikkuna-aukkojen ja oviaukon synnyttämässä hämyssä tumma joutsen leijuu syvän esteettisenä elämyksenä ihmiseen.
mistä tullut, mihin matkalla?

(kuva: lauttakylä-lehti)

valve on itse itsensä, valve avautuu itse, sitä ei saa suljettua. monimielisiä, hämäriä ovat unien kuvat. uniin on avaimia. mutta miten avataan valveen unet?
huittislaisen hannu aaltosen veistoksessa yhdeksään suureen muinaiseen harmaakivipylvääseen on sinisin rihmoin sidottu valkoiset marmorikasvot. Valveen arvoitus on arvoituksista hankalin, vaikein?

porvoolainen kirsi kaulanen on tehnyt huikean - yli kymmenmetrisen – teoksensa vanhan paloaseman kuusitoistametriseen letkutorniin. paloasematalo taidegalleriana on katugalleria-näyttelytoiminnan tulema, joka loi mahdollisuuden kesäisten taidetapausten venyttämisen kokovuotiseksi jatkumoksi.
kirsi kaulasen sammas yhdistää kesäisen katugallerian ja huonegallerianäyttelyt. kaulanen muistuttaa sammaksen olevan suomalaisen mytologian maailmanpylväs, joka kannattaa lähinnä näkyvää todellisuutta. hän teki pylvään länsimaiselle kulttuurille. tieto, sanat, sivut rakentavat muotoa – kuvaamme maailmasta. olemassaolomme on kuitenkin edelleen mysteeri, muistuttaa huiman paperisen sammaksen tekijä.

viidennen katugallerian avaaja on kokemäkeläis-turkulainen performanssitaiteilija aapo kustaa korkeaoja. hän avaa näyttelyn performanssillaan uitto. mukana tapauksessa on taiteilija antti kuuskoski turusta.
performanssi tapahtuu lauantaina 5.6. 2004 kello 11 loimijoella lauttakylän sillan luona.
- veden voima on kiehtonut minua pitkään ja olen tehnyt useita performansseja tässä elementissä käyttäen erilaisia lähtökohtia. huittisissa teen paikalliseen maisemaan suunnitellun teoksen, jossa yhdistelen voimakkaaseen jokimaisemaan ja joen symboliikkaan liittyviä ajatuksiani: kuoleman ja elämän veteen piirrettyä rajaviivaa surun kauneutta ja luopumista, kertoo korkeaoja.