2000
  etusivulle
 

katugalleria huittinen
10.6.-19.8. 2000


katugalleria huittinen on nyt hauska, ja vakavakin, muttei kuitenkaan totinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

ympäristöasioiden peruskysymyksiin tarttuu huittislaissyntyinen, nykyään jyväskylässä asuva taidemaalari lea turto. hän tekee kaupungin kirjaston ja museon väliseen puistoon tilateoksen plastic garden, noin 8.000 kertakäyttöaterimestä hän kuvioi kasvavaan nurmikkoon kukkapenkkejä. myöhemmin kesällä valkoiset kukat hehkuvat puistikossa terveyskeskuksen kupeessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

markku ojala, kuvanveistäjä turusta, on valpas ympäristön havainnoitsija. taiteilijan vastuu –teoksellaan hän nostaa hauskasti esiin kaupunkimiljöön jokapaikan pömpelit, sähkö-puhelinjakokaapit. ne, jotka yleensä yritetään naamioida huomaamattomiksi. ympäristö tekee kaltaisekseen, mutta kenen kaltaiseksi ja kenen on vastuu, kyselee kuvanveistäjä pop-taiteen keinoin kuudella omalla jakokaapillaan.

 

 

 

 

 

 

vampulalaisella kulttuurihistorioitsija-taiteilija kirsi mäellä on taipumusta löytää ja mieltyä paikkoihin, jotka tavallisesti kierretään. huittisista hän löysi paljon ihastellun paviljongin, vanhan laululavan,  mutta sen takapuolen, jonka maalaritkin olivat ulkomaalausta tehdessään unohtaneet. luonnon materiaaleja käyttäen taiteilija nostaa teoksessa puhutaan vain muutoksesta esiin unohdetun ja muistuttaa, että menneisyys on aina läsnä.

 

 

 

 

 

 

katugalleriaan on ensi kertaa kutsuttu myös performanssin tekijöitä.
maan arvostetuimpiin kuuluva performanssitaiteilija heikki mäntymaa ja tanssitaiteilija sari lukkarinen esiintyvät näyttelyn avajaisissa nimellä jalat maassa, päät pilvissä.
performanssin ”puhdistavaa ainutkertaisuutta ja hetkellistä läsnäoloa sekä taiteen kiusallista tarpeellisuutta” koetaan toisen kerran myöhemmin kesällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

hiljentymisen paikan kaupunkiympäristöön on toteuttanut huittislainen kuvataideopettaja anu heinonen-seppälä ja hänen lukiolaisryhmänsä mikko hietanen, jenni hirsikoski ja heidi kossi. hiljaa- teos viittaa kellotauluun ja on japanilaisen kivipuutarhan henkinen. viisarien puuttuminen suuntaa kuitenkin ajattomuuteen. ryhmä on pohtinut kulttuurien yhteisiä elementtejä. työssä on käytetty huhkolan kartanosta jäljelle jääneitä kauniita kiviä.

 

 

 

 

 

 

satakunnan ensimmäinen vuoden nuori taiteilija kalle hamm on rakentanut lautturi kulmalle olemisen paikan. valkoinen mustelma –teos on valkoisin keraamisin laatoin ja mustin maalauksin kuvitettu katsomo, tai tasanne, tai portaikko kaupungin pääkadun varrella. kaukaa menneisyydestä ja syvältä eri kulttuureista sukeltavat hammin teoksen mietteet.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

asema nasukit -teos on oululaisen kuvanveistäjä tuija heikuran hauska työ bussiasemalla. tuijanen on tehnyt nivelikkään leluolennon. nivelet ovat hänelle tärkeitä yhdistämisen ja mielleyhteyksien symboleita. teoksen syntyhistoria on kuukausien mittainen sadunomainen tapahtumasarja. teos on muuttunut, muuttuu ja muuttuu ehkä, yhä.

 

 

 

 

ruoste kukkii arbretumissa kivirannan makasiinissa, minne huittislainen kuvanveistäjä  hannu aaltonen on tehnyt romuttamosta löytyneistä nuutajärven lasitaiteilijoiden muoteista veistoksen. jo kertaalleen hylättyjen teräsesineiden ruostekukittamisella tuottamattomaksi todettu on arvotettu uudelleen: uusi hetki, tartu, elä, nauti, nyt.
taiteilijan teos on minkä tahansa vanhan, myös ihmisen, kuva. pitkään elänyt, elämän merkitsemä. ontuva, on kuvanveistäjän mielestä ”vielä hienompi, yhä hienompi, hieno”.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

näyttelyn kookkain teos on huittislaisen taiteilijan minna karrun kahden talon tilateos keskeltä auki. käsitetaiteellisella teoksellaan hän ei päästä katsojaansa vähällä, mutta antaa avoimin mielin tulevalle paljon evästä oivalluksiin, omiin tulkintoihin.
teos puhuu kahden huoneen suhteesta: toinen elämän patinoima ja toinen puhtaanvalkoiseksi maalattu. huoneet ovat peilisillalla yhdistettyjä.
valpas katsoja löytää myös runoja, nobelisti wislawa szymborskan säkeitä. ne, jotka tulevat, muuttavat sitä sillä mitä ovat, jopa  vain katsellaan, vihjaa taiteilija.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

karita toivanen, taiteilija ja nuori äiti helsingistä elää kokonaisvaltaisesti nyt ja nyt. matka sinne ja takaisin –teokseensa hän on tiivistänyt arjen ja pyhän elämänpiirin. teräsverkko tekstiilitaiteilijan elämänloimien kuvaajana, vanupuikot ja karkkipaperit hetkien tajuamisen vertauskuvina,  huojuvat pukinojan puiston puiden oksistossa täyttä elämää: elämää on arki, kauyppakassit, hiekka eteisen lattialla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

myöhemmin tulee vielä huittisten majakka, joka on taiteilija markku piriltä tilattu pysyvä teos linja-autoaseman pihamaalle.