mielimaisema-kirjaan:

taiteilija minna karrulle mielimaisema on mieli, ei maisema.
mieli on joki, elävä. menevä, oleva, tuleva.
lapsena kalannissa sirppu, nyt likellä huittisissa loimi.

minna karru ajattelee joesta kuin runoilija rafael alberti:

suljen silmät… ja joki virtaa pitkin kasvojani. silmät…ovat joki…ovat silmät…kuka laulaa, nauraa, huutaa ja itkee? joet villiintyvät…silmistäni. lähtee lentoon vene. (hyvästi oksa, veden oksa. saat omaksi koko joen.) ylös jokea… toiset joet ovat härkiä: sinisiä, punaisia, apeita mutahärkiä, vihreitä levähärkiä. sinisille härille tuuli tekee pajuverhot. punaisille härille valona tuuli välkkyy, savisille varjoina, ja vihreille vetenä virtaa. …toiset siis ovat härkiä, mutta on myös lampaita, liplattavia kiharoita, pienenpieniä aaltoja jotka hiljaa liukuvat suuria jokia kohti. lammasjoesta tuuli tekee siivet ja lentää, valkeat enkelisiivet lammasjoen villasta. joet, hevoset, joet, pitkät, korkeat hännät,
sokeat, villit aallot, oksien haavoittamat. kuka joet kesyttää? kuka vedet pysäyttää? oksa, kesytä tuo joki! kesytä tuo villi virta! (jo katkesi veden laukka. se nukkuu hevosen unta.) ylös jokea…

tilateos merkillistä galleriaK:ssa
6.-24.4.2005

eli

omasta ilostaan tässä itse kukin palaa

minä haluaisin maalata pakkasen. varpujen jokapäiväisen taistelun pakkasta vastaan.
mutta miten sen maalaat, kun et pysty sitä itse kokemaan? pystytkö olemaan pajunvarpu vai etkö pysty?
hän työntää käsineet taskuun ja alkaa maalata paljain käsin.
käsiä paleltaa.
hän panee käsineet uudelleen käteensä:
nämä suuret pinnat voi maalata käsineet kädessä. mutta jokaisen pajunvarvun ja puunoksan minä maalaan paljain käsin.
varvut on maalattava paljain käsin, ei tule muuten mitään.
oksat ovat puun mieli. ne täytyy maalata hyvin tarkasti ja joka ainoa. yhtään oksaa ei saa unohtaa. niitä kun katsoo taivasta vasten, näkee kaiken mitä ihmisen tarvitsee nähdä.

uhma

vimma

yksinkertaisuuden harvinainen voima

hän tajuaa, että elämässä täytyy pysyttää yksinkertaisuus, semmoinen, mitä arjen tyhjässä todellisuudessa nauretaan ja halveksitaan. muuten elämästä katoaa välittömyys, suora kosketus kauneuteen. ei voi lähestyä kauneutta, ammentaa suoraan sen maailmasta, jos tärkeilee. täytyy olla mieleltään suora. muuten ei tule mitään.

kaikki kaunis on kummaa ja tekee elämisen merkilliseksi ja merkittäväksi. siinähän se kauneuden arvo onkin. se antaa riemua ihmisen elämiseen. ihminen, joka tajuaa kauneutta, on onnellinen. tai jos ei nyt ihan niinkään, mutta ainakin niin, että ilman kauneutta, sen kokemista, yksikään ihminen ei voi olla onnellinen. kauneus kuuluu ihmisten elämään niinkuin muutkin ihmiselämän tekijät ja se on yhtä tärkeä tekijä vaikka se meinataan monta kertaa unohtaa. ihminen, joka luulee olevansa ihminen ja onnellinen, eikä tajua kauneutta, on vain kurja moukka, joka romahtaa äkkiä kasaan. sitä onnea, johon ihminen pyrkii, ei ikinä saavuteta, jos kauneus heitetään aina syrjään niinkuin tähän asti maailmassa on tehty.

kolme sanaa ja ääni
17.11. 2004

kolme sanaa ja ääni -esityksen ääni on minna karrun ääni, joka lukee jon mcgregorin kirjaa jos kukaan ei puhu siitä mikä on tärkeää.
kirjassa eletään kesäistä iltapäivää. kaikki on läsnä, nyt. kriitikko mainitsee kirjailijan tutkivan  nykyajan kaupunkielämää urbaanin arkeologin tavoin. loputonta havainnointia.
somerset maugham –palkinnolla palkitun kirjan tekstiä on kiitelty runolliseksi tajunnanvirraksi. kertojat vaihtuvat siinä missä näkökulmatkin. tapahtumat risteävät. kriitikko toteaa kerronnallisen aikatilan laajenevan epätodelliseksi mosaiikiksi.
minna karru aloittaa lukemisen sivulta 185 ja sanoo sitä ääneen 45 minuuttia. tarina jää kesken tai palaa kirjan ensimmäisille sivuille sieltä jatkuakseen. elämäkin voi olla sattumanvaraista.
kolme sanaa ja ääni-esityksen sanat ovat kuvanveistäjä hannu aaltosen veistoksia.

tilateos palava galleriaKssa
16.5.-3.6.2001

(katso galleriaKn näyttely/2001)

valon paino – clarice lispectoria
1.11. 2001

valon paino pohjaa clarice lispectorin kirjaan aqua viva – ajatuksen takana. niin kirja kuin karrun esitykseen kokoamat rivit kuvaavat  pyrkimystä antautua nyt-hetkelle.
”yritän päästä käsiksi siihen mitä minulle tapahtuu juuri tällä hetkellä – ja sillä tavalla minä luon itseni.”

kirjassa nainen kirjoittaa kirjettä rakastetulleen. valon painossa ihminen kirjoittaa itselleen. hän pohtii minäänsä.
”maailmassa ei ole näkyvää järjestystä ja minullakin vain oman hengitykseni järjestys. annan itseni tapahtua.”

ihminen miettii myös lakkaamatta sitä mikä on ajatuksen takana.
”kaukana ajatuksen takana, sitäkin taaempana on sykkivä sydän. sykkivä sydän on syvin ajatus.”

pyhäinpäivän aatonaattona luettavassa valon painossa yhtä vääjäämätöntä kuin kuolema on elämä.
”vaikka sanon, olen elänyt ja tulen elämään, se on nykyisyyttä, sillä sanon sen nyt.”

clarice lispector syntyi ukrainassa 1925 ja kuoli brasiliassa 1977. lispector on yksi  brasilian omintakeisimmista kirjailijoista.
romaanien lisäksi hän kirjoitti esseitä, novelleja ja lastenkirjoja. lispector on nostettu yhdeksi feministisen kirjoituksen esikuvaksi. hänen teemoistaan keskeisimmät ovat kieli ja ruumiillisuus.

keskeltä auki - wislawa szymborskaa
29.6.2000

katugalleriataiteilija minna karrun keskeltä auki-teos vihreissä taloissa täyttyy sanoista, kun hän sanoo nobel-palkitun puolalaisen wislawa szymborskan runoja.

”ihmisen aika on silmänräpäys, ja jos hän ei sitä tajua, hänet on tuomittu tuon hetken vangiksi” on runoilija kirjoittanut. mikään ei ole wislawalle tavallista, hän koputtaa kiven ovelle.
wislawan ilmaisu ei ole erityisen runollista, vaan tavallista arkikieltä. vakavista aiheistaan huolimatta hänen runoilleen on ominaista kepeä huumori ja leikkisä ironia.

- kahden sunnuntain jälkeen – hamuavan liekin edith södergranin ja kuulaan vaa’an octavio pazin – jälkeen on arjen aika tulla ja hymyillä.

siirtoja
(huhtikuussa 1999)

- nämä ovat juuri niitä maalauksia, joista ihmiset sanovat, että kuka tahansa osaa tuollaisia tehdä. niin minäkin olen aina sanonut, mutta vasta aivan viime ajat tehnyt, sanoo minna karru, ilkikurinen maalari.
karru on maalannut neljäntuuman lautaa pieninä neliönmallisina paloina linja-autoaseman tyhjässä liiketilassa. ”näyteikkunalla”, ohikulkijoitten silmien alla.

ensin näyttelyn nimi oli palava, mutta sitten hakasen pekka kulki ohi ja kysyi, onko tuo joku peli. minna päättikin antaa nimeksi siirtoja

(titta valla, lauttakylä-lehti 27.4.1999)

kuulas vaaka – octavio pazia
(lokakuussa 1998)

kuulas vaaka on octavio pazin runoja minna karrun äänellä. nobel-palkitut sanat kuuluvat kivirannan valkoisessa makasiinissa.

kuulas vaaka on matka ihmiseen: elämä. meksikolaisen pazin runoissa se on sana. sana yhdistää, vangitsee, synnyttää. ”se sana olet sinä, se sana vie sinut omasta itsestä omaan itseen”.

elämä on pazille myös kuolema. monin tavoin selitettävä. määrittelemätön. parhainkin sana ainoastaan häilyy. vain rakkaus pysyy. se on lahja, tuomio, raivo, autuus. se on sana, joka ”sanoo meidät”.

kuulas vaaka – huittisten seudun taideyhdistyksen tuottama, katugalleriaan kuuluva- on huittislaisen karrun toinen monologi. viime syksynä hän kokosi hamuavaan liekkiin edith södergranin tekstejä.

hamuava liekki – edith södergrania
7.9. 1997 huhkolan makasiinin portailla
(25.10.1997 kansanopiston pimeässä salissa)

hamuava liekki kuvaa edithin olemusta, runoilijaa, joka ei ollut romanttinen utuhahmo vaan intohimoisesti elämään suhtautuva nuori nainen. edithin runojen lisäksi esityksessä kuullaan ernst brunnerin edith-kirjan proosatekstejä, erityisesti niissä kuuluu toisenlaisen edithin ääni.

esityksen riveissä on tulen lisäksi myös kalpeutta.¨
- ehkä nämä kaksi sanaa kuvaavat hyvin sekä runoilijan persoonaa, että työtä; vähän näkyväistä, paljon olevaista, ne olisivat yhtä hyviä kuvaavia ilmauksia.

cv:
minna karru
syntynyt 1964

torkinkatu 3, 32700 huittinen
0500 779775
minna.karru at huittistensanomalehti.fi

"nauru on lähellä puhtainta puhdasta"

tekoja: 2007 likeinen varmuus, yhdessä hannu aaltosen kanssa, art-nuutila, virrat 2006 merkityksen mahdottomuus, katugalleria huittinen. teosvälityspäivät, pori, kaipuu, "ikkunamaalauksia". 2005 annettu olosuhde, staffas, porvoo, merkillistä- tilateos galleriaK. näkemisen historia, sata palaa -näyttely lönnströmin taidemuseo rauma.

2004 toistuvia ominaisuuksia, katugalleria huittinen.  ex libris sirpa m:lle. 2003 valkoinen laatikko eli aseMa eli huittisten vanhasta paloasemasta taidetila ja asunto, miniAtyyri, line gallery, skotlanti, auringonsäteittämä ja äänetivaloisa. teosvälityspäivät, pori, lasilaatikot sarjasta palava, 2002 miniAtyyri, galleriaK huittinen ja ars nova turku,  auringonsäteittämä ja äänetivaloisa.

5makasiinia, huittinen, hiljaisuus on, yhdessä hannu aaltosen kanssa. huittisten seudun taideyhdistyksen vuosinäyttely, heinäkuu. ex libris pentti mähkälle. 2001 tilateos/monologi valon paino, clarice lispectoria, galleriaK huittinen. postal art, ranskan toulouse. tilateos palava galleriaK huittinen. kokonainen huittisten seudun taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä.

2000 katugalleria huittinen, keskeltä auki. monologi keskeltä auki, wislawa szymborskaa. huittisten seudun taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä, oikea kuva. 1999 maalattua lankkua, siirtoja. huittisten seudun taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä, olemattomuus lakkasi olemasta. ex libris hannu a:lle.1998 monologi kuulas vaaka, octavio pazia. huittisten seudun taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä 24 + 5. 1997 monologi hamuava liekki, edith södergrania, huittisten seudun taideyhdistyksen vuosinäyttelyssä herman hesse lähetti. näkökuunnelma kaikki miinus 50, nonsense trio. ex  libris minna k:lle. 1996 runon ryhmäsanonta/käsikirjoitus/ohjaus tuulisella pellolla, runoT. ex libris merja m:lle.

1995 runon ryhmäsanonta hiroshiman kukat, scriptum. runon ryhmäsanonta sinulle on vastaus, runoT. 1994  runon ryhmäsanonta laula minulle orvokkivyöstä, scriptum. 1993 näkökuunnelma polvia heikottaa, nonsense trio. 1992  runon ryhmäsanonta kiviset runokukkaset, runoT. näkökuunnelma osmo älä onnu eli kaunis veera, nonsense trio.

graafisia ilmeitä: 2006 katugalleria huittinen 2004 katugalleria huittinen 2002  5makasiinia. miniAtyyri. 2001 huittisten seudun taideyhdistys. taikayön tienoo kulttuuria huittisissa. 2000 galleriaK.  katugalleria huittinen.

julkaisussa: mielimaisema (satakunnan taidetoimikunta, 2005)

luottamusta: 2003 katugalleria huittinen yhdistys, sihteeri -edelleen, 2000 galleriaK:n toinen perustaja, galleristiK – edelleen. 1996 katugalleria huittisen toinen toimija – edelleen. 1994- 2002 huittisten seudun taideyhdistyksen sihteeri.
kunniaa: 2001 satakunnan taidetoimikunnan luomunankuoret katugalleria huittisesta yhdessä hannu aaltosen kanssa.
apurahoja: 2003 kordelinin säätiön huittisten rahasto, palosuojelurahasto. 2002 kordelinin säätiön huittisten rahasto 2001 suomen kulttuurirahaston satakunnan rahasto. c. v. åkerlundin säätiö. 1999 kordelinin säätiön huittisten rahasto.