tuomas mäntynen ja taiteilijaystävät
1.-19.12. 2004

surrealistisia säikeitä…

nykytaiteen huonegalleria, galleriaK yllättää joulukuussa. näyttelyn pitäjäksi on kutsuttu taidemaalari, professori tuomas mäntynen. mäntynen pyysi mukaan kuusi taiteilijaystäväänsä, kaikki pitkän linjan taiteen tekijöitä.
mäntysen näyttelyn veistäjäystävä on kari juva. maalariystäviä ovat antti ojala, marjukka paunila, lauri ahlgren, osmo nissinen, tello anttila ja mika törönen.

juvan veistokset galleriaK:ssa ovat hänelle ominaisesti naisfiguureja. ojalan töistä hohkaa eteläinen kuumuus. mäntysen maisemissa on surrealistisia säikeitä. paunilan työt kukoistavat. ahlgrenin teoksia sävyttää geometriakin. nissinen ja törönen taitavat K:n näyttelyssä perinteisen maiseman. anttilan töissä kevät kohtaa syksyn.

mäntynen: joella sataa

mäntysen värikylläisiä maalauksia sävyttävät naivismi, ekspressiivisyys ja surrealismi. reilut neljäkymmentä vuotta taidetta tehneestä mäntysestä tuli koko kansan tuttu tämän vuoden syksyllä, jolloin julkistettiin mäntysmaalauksella varustettu taideviini. hän haki kankaalle mielikuvia paahtavasta auringosta ja kuin haravalla kammatuista viiniköynnösrivistöistä.
vuosiin on mahtunut kymmeniä ja taas kymmeniä näyttelyitä Suomessa ja muualla maailmassa. mäntysen teoksia on useissa merkittävissä julkisissa kokoelmissa niin kotimaassa kuin ulkomailla. pro finlandia- mitalin hän sai 1986, kymmenen vuotta myöhemmin hänestä tuli professori.

karkkulaissyntyinen lauri ahlgren on näyttelyn toinen pro finlandia-palkittu professori. voimakkaiden värien käyttäjä on aina ollut esteettisen ja harkitun taiteen tekijä.

 juva: ruusut jo puhkeaa

kuvanveistäjä kari juva tunnetaan sekä monumentaali- että pienoisveistoksista.
monumentteja on ympäri Suomea noin kolmisenkymmentä. tunnetuimmat helsingissä ovat kaupunginteatterin thalia ja pegasos sekä ilmatar mtv:n edustalla ilmalassa.
turkuun juva on tehnyt suomen mittavimman pronssiveistoksen turku työllä rakennetaan.
kirkkoveistoksia ovat mikael kontulan kirkon katolla sekä pyhäjoen kirkon mittava tiilireliefi viisaat neitsyet.
pienoisveistosten naishahmoihin juva saa liikkeen tunnun vaatteiden hulmuavilla muodoilla. pegasokset ja ratsut ovat myös merkittävä aihepiiri hänen tuotannossaan.

 ojala: pihamaa

vuodesta 1960 näyttelyissä esittäytyneen antti ojalan teoksissa syvä pohjalainen tunne sekoittuu välimerelliseen tuntoon ja rikkaaseen ornamentiikkaan.

paunila: suudelmia

marjukka paunila on esittäytynyt näyttelyissä vuodesta 1970. hänen julkisista taideteoksista ilon hiljaisuudessa on presidentin virka-asunnossa mäntyniemessä.

osmo nissinen tunnetaan monialataiteilijana. hän on paitsi 1960- ja 1970-lukujen taitteessa aloittanut kuvataiteilija myös muusikko ja kirjallisesti väkevä.

juuriltaan harjavaltalaiselle tello anttilalle luonto on energian lähde. Värit ja muodot ovat osa symboliikkaa, jolla hän pyrkii ilmentämään tämän päivän ”maisemaa”.

joukon nuorin on riihikoskella asuva, australialaisessa taidekoulussa opiskellut mika törönen. hänet tunnetaan myös muotokuvan tekijänä.

matti hintikka ja jukka tuominen
20.10.-7.11. 2004

hetkellisyys, katoavaisuus, rajatila

matti hintikka (vasemmalla) kuvaa teoksissaan esittävän ja ei-esittävän rajatilaa.
- Kuvieni alkuajatus on maisemassa jonka voi ymmärtää joko konkreettisena tai mentaalisena. Rajatilan käsite on keskeinen monella tasolla.

hintikka: päät

kysymys abstraktista ja materiaalisuudesta on ensisijainen. siirtymä voi olla muutosta, tilaa, voimaa, surua, tahtoa läsnäoloa ja/tai havaintoja.

hintikka valmistui koulun taidegrafiikan osastolta  vuonna 1985.
jo kouluaikana hän löysi omaksi ilmaisuvälineekseen kivilitografian. se on pysynyt hänellä pääasiallisena ilmaisuvälineenä näihin päiviin saakka.
litografia keksittiin 1700- luvun lopulla, siinä pääperiaatteena on rasvaisen painovärin ja veden antipatia.
kuva tehdään rasvaliiduilla ja tusseilla jonka jälkeen kivi syövytetään typpihapon ja arabikumin seoksella näin saadaan kuvaosat rasvaista painoväriä vastaanottaviksi ja kuvattomat alueet väriä hylkiviksi.
painolaattana käytettävä litografiakivi on kalkkikiveä, joka elävänä luonnonmateriaalina  on edelleen teknisessä mielessä ylivertainen taidegrafiikan painomenetelmä kun puhutaan piirrosviivan herkkyydestä ja painettujen pintojen sävykkyydestä.
hintikkaa kiehtoo tekniikassa myös sattuman osuus. kiveä työstettäessä ei voi olla koskaan täysin varma siitä, mitä on odotettavissa.

helsingissä asuva hintikka on toiminut tuntiopettajana kuvataideakatemiassa vuodesta 1992 ja
vuosina 1999-2004 taidegrafiikan osaston lehtorina. opetusalueena on ollut kivilitografia ja offsetlitografia.

jukka tuomiselle luonto on luontoa, jolla on omat lainalaisuutensa.

tuominen: lumivaippa, yksityiskohta

- meidän luontokuvamme toimii ainoastaan ihmisperspektiivistä. on olemassa vain kahdenlaista luontoa. se miten maisema meille näyttäytyy ja toisaalta se miten me haluamme sen nähdä.
 - valmistamieni teosten vaikuttimena on ollut luonto sekä ihminen osana tätä ympäristöä. tulkitsen näyttelyni teokset semi-maisemiksi. ne eivät ole syntyneet suorasta luonnon havainnoinnista, vaan pikemminkin lähtökohdat ovat puhtaasti mielen abstrahoimia.

- näyttelyni päällimmäiseksi kertovaksi elementiksi nousee ajatus hetkellisyydestä ja katoavaisuudesta, perspektiivi kääntyy ja kaareutuu katoamispistettään kohden, pinta liukenee ja muuttuu samuudeksi.
- teokseni kuvaavat hiljaisuuden eri olomuotojen metaforista maailmaa, jossa ihminen matkaa kohden pakopistettään.

lyijy on hiljaisuuden alkuaine. fysikaalisten ominaisuuksiensa ansiosta sitä käytetään äänen eristeenä ja säteilyn suojana.
- koen sen esteettisyydessä ääretöntä elastisuutta sekä myyttisyyttä, sen meissä herättämien mielikuviensa ansiosta. kaikki tämän näyttelyni teokset olen tehnyt lyijystä lähinnä pakottamalla, osaa teoksista olen pintakäsitellyt kaivertamalla ja värjäämällä.

jukka tuominen on syntynyt lahdessa 1958.
hän on opiskellut vapaassa taidekoulussa ja kuvataideakatemiassa, josta valmistui 1991.
teoksia oli esillä ensi kerran 1986. edelliset yksityisnäyttelyt tuominen piti galleria sculptorissa helsingissä ja galleria marian portissa lahdessa, molemmat tänä vuonna.
hän on saanut toisen palkinnon urho kekkosen muistomerkkikilpailussa sekä ensimmäisen palkinnon porvoon kaupungin ja sen kirjatyöntekijäin muistomerkkikilpailussa 1994.
tuomisen julkisia teoksia ovat ulkoveistokset kauniaisten ja porvoon kaupungeissa sekä järvenpää-talossa ja tervakosken ala-asteella.
tuominen asuu ja työskentelee helsingissä.

kimmo ojaniemi
8.-26.9. 2004

UNIA

kimmo ojaniemi (s.1957) on turkulainen taidemaalari ja kuvanveistäjä.
hän on vuosien mittaan tullut tunnetuksi ennen muuta sähköllä toimivista kineettisistä veistoksistaan, jotka ovat säikytelleet ja naurattaneet taideyleisöä kotimaassa ja ulkomailla vuodesta 1987.
veistosten ohella hän on näyttelyissään aina esitellyt myös grafiikkaa tai maalauksia.
nyt hänen  uusimpia töitään on esillä galleriaKssa.

kaikki näyttelyn maalaukset käsittelevät samaa aihetta, vihreää kumpuilevaa maisemaa, jota halkovat pensaikot tai puurivistöt.
taiteilija kertoo, että aiheen taustalla ovat alkujaan toscanalaismaisemat, mutta ajan myötä  maisemat ovat muokkautuneet mystiseksi, rauhanomaiseksi  tulevaisuuden maailmaksi. maisemien hyvin hoidetut näkymät ulottuvat kilometrien päähän, mutta niissä liikkuminen olisi ihmiselle mahdotonta.

- ihmiskunta on osa luontoa ja parhaimmillaan se tuottaa kauneutta, hyvinvointia ja harmoniaa, mutta tällä hetkellä se on  maapallon vihollinen numero yksi.  maapallo on vahva  ja se tekee parhaansa korjatakseen ihmisen jälkiä, mutta meitä on liikaa ja olemme liian ahneita.
maisemani ovat ehkä unia ajasta, jolloin kestävä kehitys on tavoitettu. mutta, olimmeko jo ehtineet mennä liian pitkälle...", pohdiskelee ojaniemi.

esillä olevat veistokset ovat ojaniemelle tyypillisiä laitteita, jotka taatusti saavat ajatukset liikkeelle. nekin koskettelevat pääosin ihmisen, luonnon ja tekniikan suhdetta.

 
pre ludus

oudosti käyttäytyvän ruuvimeisselin ja tutisevan hiekkakivinaisen lisäksi esillä on muun muassa. mukaelma ojaniemen vuonna 1998 turun myllyahteen tunneliin toteuttamasta gaian silmä –teoksesta.
 
kimmo ojaniemi on pitänyt vuodesta 1985 lähtien yli 20 yksityisnäyttelyä ja osallistunut lukuisiin ryhmä- ja yksityisnäyttelyihin niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. galleriaK:ssa hän esittäytyi ensi kerran kineettisen taiteen yhteisnäyttelyssä se käy! kesällä 2001.
ojaniemen teoksia on monissa merkittävissä museoiden, laitosten, säätiöiden ja yksityisten keräilijöiden taidekokoelmissa. huittisiin hän teki toisen hirven uuden vuosituhanneen alkajaisiksi. sininen hirvipää ”leijuu” kivirannan pellolla huhkolinnaa vastapäätä.

anne koskinen
4.-29.8.2004

anesteettinen suhde

anne koskisen galleriaKssa esillä olevat teokset muodostavat kokonaisuuden, jonka keskeiseksi teemaksi nousee anesteettinen suhde. kuten jokapäiväinen elämä myös koskisen teosten työstämisprosessi yhtäältä vaatii ja toisaalta aiheuttaa tunnottomuutta ja puutumista.
myös koskisen samppanjamerkistä nimensä lainannut näyttely la grande dame syksyllä 2003 sisälsi merkkejä anesteettisesta suhteesta. silloin koskisen forum boxiin helsinkiin toteuttama installaatio sisälsi anestesialääkäriystävän 10.08.2003 ojaan ajaman auton romuja.

teossarjasta deus protector noster

teossarjan deus protector noster paperitöissä koskisen taiteellinen työskentely on käytännössä arjen ehdoilla tapahtuvaa ajamista yhä uudelleen ja uudelleen. se on puuduttavaa osaltaan myös siksi, että ajamiseen väistämättömästi liittyy vaara ja kuolema. yhtäältä auton puskuriin kiinnitetylle paperille on tarkkaan kirjatuilla ajomatkoilla liiskaantunut hyönteisiä. ne ovat nyt esillä esteettisen tarkastelun kohteina osana yhä jatkuvaa teossarjaa. sen sijaan paperin viereen puskuriin tai vaikkapa tuulilasiin kuolleet hyönteiset on yksinkertaisesti vain pesty pois.
toisaalta vaarasta kertoo myös se, että teossarja yllättäen katkeaa 20.11.2002 auton lunastukseen johtaneeseen onnettomuuteen jatkuen tämän jälkeen uudella autolla 12.12.2002.

video deus protector noster

samoilla ajomatkoilla koskinen on kerännyt myös pronssiin valamansa yliajetut eläimet. mm. porin taidemuseossa 2002 esillä olleiden teosten syntyprosessin anesteettisuudesta muistuttaa nyt esillä oleva hiilipiirustus eläinten polttamiseen käytetystä polttouunista. tässä näyttelyssä anesteettinen suhde ilmenee kuitenkin omakohtaisimmin oman rakkaan lemmikin kuollessa. videon deus protector noster 15.11.2003 nukutettua koiraa ei valettu pronssiin.

29.07.2004 menehtyneen jackrusselinterrieri nasun muistolle.

hannele grönlund ja marja-riitta norri
19.5.-18.7. 2004

läsnäolo tekee tilasta huoneen

galleriaK huittisissa on nyt runsaudensarvi. arkkitehtien hannele grönlund ja marja-riitta norri huoneessa-näyttelyssä on esillä tukuittain originaalipiirustuksia, valokuvia, pienoismalleja, kirjoja ja palikkasarjoja.
arkkitehtuurinäyttelyt ovat suomessa vielä koko lailla harvinaisuuksia. tuskin koskaan arkkitehtuuria esitellään muualla kuin rakennustaiteen museossa helsingissä.
huoneessa-näyttelyssä grönlund ja norri tunnustelevat hyvän tilan tekemiseen tarvittavia työkaluja omien töittensä kautta.
- huone on arkkitehtuurin peruselementti.

grönlund: hiljaisuus

voimakkaan tunnelman luominen yksinkertaisin keinoin on tavoitteena grönlundin työskentelyssä hänen suunnitellessaan kirjaa, näyttelyä tai taloa. norri pyrkii soveltamaan rakennuksissaan perinteisen arkkitehtuurin osatekijöitä: aineellisuutta, mittakaavavariointia, yhtenäisyyden ja vaihtelun vuorovaikutusta.
näyttely pyrkii tulkitsemaan rakennusten ja laajempien kokonaisuuksien suunnittelua yksittäisten tilojen näkökulmasta ja laajentamaan huoneen ideaa erilaisiin ulkotiloihin, tilasarjoihin, näyttelyinstallaatioihin ja graafiseen suunnitteluun.

norri: kamppi

- jotta tilasta tulisi huone, se ei saa olla pelkkä anonyymi standardituote. huoneen sisällön muodostavat sekä sen toiminnallinen idea että eri aistien kautta välittyvät virikkeet, joihin vaikuttavat huoneesta avautuvat näkymät, huoneen värit, materiaalit, tekstuurit ja yksityiskohdat, arkkitehdit toteavat.
- sisätila ja ulkotila vaikuttavat toisiinsa, ja vaikutusvoimat kohtaavat julkisivupinnassa. ikkuna-aukotusten paikka määräytyy rakennuksen kokonaisilmeen perusteella, mutta yhtä lailla takana olevan tilan toiminnan kautta.
- huoneen ja koko rakennuksen suunnitteluun vaikuttavat myös ympäristötekijät: näkymät, joita huoneesta avautuu, kaupungin ja luonnon äänet ja tuoksut, häiriötekijöiden minimointi ja myönteisten asioiden korostaminen, norri sanoo.
- huonetilat ja -tilasarjat voivat osaltaan ohjata isompien alueiden kokonaissuunnittelua, jossa on tarkkaan arvioitava tilojen avautumissuunnat ja keskinäiset suhteet. lähtökohtana on tilan käyttäjä, ihminen jonka läsnäolosta tilan tunnelma viime kädessä syntyy.

huoneen käsite antaa arkkitehtien mukaan hyvän lähtökohdan myös näyttelysuunnittelulle. esiteltävissä näyttelysuunnitelmissa lähtökohtana on ollut eläytyminen sisältöön ja tunnelmaltaan ja visuaalisuudeltaan sille sopivan "kodin" rakentaminen.
- tilallisista ratkaisuista syntyy suunnitelman perusta, jota yksityiskohtien ratkaisut tukevat. tilan käsitettä, myös sen aineettomia ominaisuuksia, on erityisesti tutkittu lapsille suunnatuissa näyttelyissä tuntuu tilalta, tuoksuu tiileltä... sekä aineeton tila, grönlund toteaa.
- myös esillä olevat kirjat ovat kuin pieniä huoneita: kolmiulotteisuus, materiaalin tuntu ja osien suhteet muodostavat tilan, johon sisältö luo elämän.
arkkitehdit tietävät ihmisen läsnäolon tekevän tilasta huoneen. huone on arkkitehtuurin peruselementti.
 - kokonaisuus syntyy tavasta, jolla huoneet asettuvat yhteyteen keskenään ja ympäristönsä kanssa, olipa kysymyksessä rakennus, näyttely tai kirja.
arkkitehdit hannele grönlund ja marja-riitta norri työskentelevät sekä erikseen että yhdessä. yhdessä he toimivat äskettäin perustetussa siili suunnittelu oy:ssä.

vesa-pekka rannikko
7.-25.4. 2004

puolikuvia, ihmiskehon rajauksia

helsinkiläinen vesa-pekka rannikko on tehnyt ihmisaiheisen veistoskokonaisuuden galleriaKhon huittisiin. ensi kertaa esillä olevat veistokset ovat rintakuvia, puolikuvia, ihmiskehon rajauksia.
edellisten näyttelyiden – esimerkiksi amos andersonin taidemuseossa – kokonaisia ”ihmisiä”  arvioitiin kertakaikkisen taidokkaiksi ja jotakin tyystin uutta esiintuovaksi. Veistokset, oikeastaan kolmiulotteiset maalaukset, olivat siveltimeniskuja, yhtä aikaa muotoa rakentavia ja sitä hajottavia.
kaikki sama on olemassa upouusissa teoksissa galleriaK:ssa.

suomen taideyhdistyksen dukaattipalkinnon viime vuonna saanut rannikko hahmottaa työskentelyssään havainnon suhdetta ruumiilliseen kokemukseen.

- kiinnostavaa on kuinka katseella haltuun otettu havainto muuttuu fyysiseksi kokemukseksi ja se miten on mahdollista yhdistää nämä kokemukset toisiinsa. tähän pyrin yhdistämällä kuvanveiston ja maalaustaiteen elementtejä ja havaintotapoja toisiinsa.
rannikko toteaa työskentelynsä pääasialliseksi kysymykseksi sen kuinka syntyisi kappale, veistos, joka olisi koettavissa ja ajateltavissa myös kuvana.
- veistos on muotoa, massaa, ilmasta rajattu tila. se on itse oma paikkansa. kappale ja sen havaitsija ovat läsnä samassa tilassa, yhteisessä kuvassa.
- maalaus, piirros tai muu kaksiulotteinen kuva on pinnassa tai se luo illuusion toisesta tilasta. kuvan paikka on pinnassa ja sen kuvassa toisesta paikasta. kuvan lumo on sen illuusiossa, siinä miten se "valehtelee" olemalla enemmän kuin se paperin pala tai kangas, jonka pinnalla se on.

galleriaK:n huhtikuun taiteilijan materiaali on läpivärjätty kipsi. kipsi on hänelle sekä muotoa antava että värin määrittävä rakennusaine.

- rakennan teoksiani niin, että niihin itseensä tulee värin käytön ja muodon kautta mukaan tuntu valosta ja tilanteesta.
ihmisen muotoon rannikko on päätynyt koska ihminen on mittakaavaltaan ja muodoltaan katsojalle tunnettu ja siksi välittömästi tunnistettava. poissa on käsitteellistävä taso.
- ihmiskeho on toisaalta erillinen palanen, toisaalta yhtenäinen kokonaisuus. ihmisaiheessa haluan korostaa suoraa kokemusta teoksen ja katsojan läsnäoloon liittyvistä kysymyksistä.

taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 1995 taiteen maisteriksi valmistunut rannikko on monipuolinen kuvataiteilija. veistämisen lisäksi hän tekee muun muassa videoita, installaatioita ja performansseja. performansseja hän tekee paitsi yksin myös ryhmissä NE+ ja BAR.
näyttelyihin hän on osallistunut 1990-luvun alusta. galleriaK:ssa hän esittäytyi ensimmäisen kerran anna retulaisen kanssa syksyllä 2001.
silloin hän paikan päällä valoi läpivärjättyä betonia joustavasta kankaasta tehtyihin muotteihin. silloin teoksen muoto syntyi valamisen, painovoiman ja kankaan joustavuuden perusteella.

armi laukia
25.2.-14.3. 2004

paradokseja ja pieniä katastrofeja

turkulainen valokuvaaja armi laukia on tuonut galleriaKhon huittisiin näyttelynsä kemiallisia reaktioita ja katoavia kuvia.

laukia on valottanut ja/tai käsitellyt valokuvauskemikaaleilla eri-ikäisiä, erikokoisia ja erilaatuisia valokuvapapereita.
 - enemmän kuin valokuvien valmistamista, työskentelyni vanhentuneilla valokuvausmateriaaleilla muistutti alkemistisia tutkimuksia.
jotkut valokuvapaperipakat ovat kulkeneet laukian mukana yli kaksikymmentä vuotta.
- käyttökelvottominakin ne tuntuivat liian arvokkailta pois heitettäviksi.

ajan keskipiste

laukialle itselleen jokainen näyttelyn kuva on paradoksi ja pieni katastrofi.
- paradokseja siksi, että kuvat ovat ikuistamaan kykenevällä menetelmällä aikaansaatuja katoaviksi tuomittuja näkyjä. ne ovat myös monistettavuuteen perustuvalla tekniikalla tuotettuja, uniikkeja kuvia.
- katastrofeja siksi, että valon, hopean ja kemioiden sattumanvarainen sekoittuminen hopeisen paperin pinnalla sai aikaan myrkyllisen ainutlaatuisia, outoja ja ruman kauniita sävyskaaloja – ja värejä.
laukia muistaa myös kuvien tekohetken.

gutheninlahti

- pimeässä huoneessa, kuvottavassa löyhkässä historian inspiroivat varjot ja tulevaisuuden kauhukuvat olivat läsnä samanaikaisesti.

vuonna 1954 syntynyt armi laukia on suorittanut valokuvataiteen loppututkinnon taideteollisessa korkeakoulussa 1980-luvun alkupuolella. valmistumisensa jälkeen hän on paitsi tehnyt taidetta myös opettanut valokuvausta, viimeksi turun ammattikorkeakoulussa.
1990-luvun alkupuolella laukia toimi valokuvauksen ohjaavana läänintaiteilijana oulun läänissä. tällä hetkellä hän on varsinais-suomen taidetoimikunnan jäsen
näyttelyihin laukia on osallistunut 1980-luvun alusta.

panu thusberg ja merja ylitalo
14.1.-1.2. 2004

turkulaiset kuvataiteilijat panu thusberg ja merja ylitalo ovat pitäneet näyttelyitä yhdessä jo monena vuonna. taiteilijat toimivat aktiivisesti taiteen kentällä kotimaassa ja ulkomaillakin: molempien teoksia valittiin muun muassa egyptin ja makedonian grafiikan triennaaleihin.
sekä thusbergin että ylitalon tuotantoon kuuluu teoksia maalauksen, taidegrafiikan, valokuvauksen ja veistostaiteen alueelta. tällä kertaa galleriassa dialogiassa ovat maalaukset ja veistokset.

merja y., thusbergin preeriakoira ja panu t.

panu thusberg on materialisoinut viivan veistoksiinsa lady rapper, preeriakoira ja pyöräilijä. viiva on tärkeä peruselementti kuvataiteessa; veistoksessa käytettynä se antaa teräkselle uuden graafisen ilmeen.

thusbergin maalaukset ovat intensiivisiä väritiloja, joista katsoja voi löytää yhteyksiä musiikkiin ja äänimaailmaan.

ylitalo: tuoksu

merja ylitalon maalauksissa teemana ovat tuoksut. tuoksu on itsessään abstrakti, eteerinen, nimeämätön. sellaista ylitalo haluaa myös abstraktin taiteen olevan – vahvasti koettavaa, muistikuvia, sanoin selittämättömiä tuntemuksia, jotka käyvät ohi järjen suoraan sydämeen, aisteihin.